Ketju esimerkillisyyttä

|
Blogi

Tiedämme, kuinka suuri merkitys opiskelijoille Musiikkitalossa on ollut vierellämme työskentelevien ammattilaisten mallilla. Kaksi kovan luokan sinfoniaorkesteria, joita seurata harjoituksista konsertteihin asti, näyttävät esimerkkiä nuorille taideyliopistolaisille. Moni sinfonikoista myös opettaa Sibelius-Akatemiassa. Heidän pitkän uransa kokemus toimii pohjana mentoroinnille, joka on syvimmillään koko taiteilijan elämisen pohtimista, ei vain soiton opettamista. Silloin tällöin opiskelijat pääsevät myös istumaan ammattiorkesterin riveihin. Ymmärrys työn vaativuudesta panee pontta omaan harjoitteluun.

Onnekkaan lapsen kasvuympäristö voi johdattaa luontevasti musiikin pariin. Voi hyvin olla, että musiikkiharrastuneisuus perheessä merkitsee geenejäkin enemmän omalle innostukselle. Pianoa soittava isoisä oli itselleni jo vaippaiässä kutsu näpelöidä koskettimia, enkä koskaan kohdannut kuin kannustusta atonaalisille paukutteluilleni.

Kouluni kävin nykyisessä N-talossa Nervanderinkadulla. SYK oli kokeilukoulu, ja siellä oli erittäin vilkasta musiikkitoimintaa. Muistan sanoneeni pikkupoikana äidilleni, että haluan tuohon orkesteriin, kun minua vanhemmat oppilaat soittivat Matti Raution johdolla koulun ykköskokoonpanossa. Musisoinnin jano alkaa usein juuri isompien esimerkistä – varsinkin, kun mallia löytyy kaveripiiristä ja vähän vanhemmista.

Me jo ammatissa olevat ja nyt opiskelevat olemme kohdanneet intohimon taiteeseen omalla tiellämme. Olemme lenkkejä pitkän perinteen ketjussa, ja ymmärrämme, että tuohon perinteeseen on aina myös kuulunut uudistuminen ja rajojen rikkominen. Yhtä ei voi kukaan meistä välttää: työtä on osaamisemme eteen tehtävä paljon. Työtä vaatii myös uusien asioitten etsiminen – senkin vuoksi, että verkostoituminen on nykyään aivan toisella tasolla. Pyrimme oppilaitoksena näkymään kaikkialla maailmassa, kuten Musiikkitalon orkesteritkin. Lyhennämme välimatkaa netin avulla, ja houkutamme arvostettuun akatemiaamme oppilaita merten ja mannerten takaa.

Mutta miettikääpä omia kotikontujanne, varsinkin, jos ne eivät ole suuria keskuksia isoissa kaupungeissa. Kaiken kansainvälistymisen keskellä meidän tulisi kunkin omissa kotimaissamme vaalia juuriamme erityisesti siksi, että maailmallisen nettihälinänkin keskellä löytäisimme oman äänemme. Vahvimmat perinteemme ovat musiikissamme, ja siinä, kuinka sen sointi nivoutuu yhteiseen kansojen kulttuuriin. Tie maailman huipulle on jokaisen alettava ruohonjuuritasolta, ja tiedämme, että polkua on kova työ kulkea. Me pitemmällä olevat voimme esimerkillämme auttaa. Meidän on annettava nuorimmille kulkijoille ja heidän paikallisille opettajilleen kätemme, jotta ketju vahvistuisi.

Kenenkään ei pidä puurtaa yksin, ei sitä jaksa. Nyt on alkamassa musiikkileirien kesä, ja saamme taas nähdä, kuinka hurja into ja paneutuminen yhdistyy riemuun saada tehdä yhdessä – sekä nauttia ystävien kanssa niin tärkeästä vapaa-ajastakin.