Hyvää kolmatta lukukautta

|
Blogi

Loma on olennainen ihmisen palautumiselle kovasta työstä. Olen itse opetellut tuiki tärkeää laiskottelun taitoa myös puuhapäivien välitunteina. Täytyy pystyä – ilman huonoa omaatuntoa – rentoutumaan siinä siesta-ajan tienoilla sekä nollaamaan illemmalla jo ennen nukkumaanmenoa. Yksi minulle sopiva rauhoittumisen jakso on taajaan kohdalleni osuva kaukojunamatka. Saatan kirjoittaa keskeneräiset jutut loppuun, tarkistaa sähköpostit tai tutustua partituureihin; olen junamatkoillani tehnyt sävellystöitäkin yhteisessä flow-tilassa kiitävän menopelin kanssa. Mutta vailla tunnontuskia myös viihdyn, luen kirjaa tai katson koneelle lataamiani elokuvia maisemien vaihtuessa. Junakyyti ei ole minulle liian heiluvaista, joten tämä ei aiheuta minulle huonoa oloa, kuten bussissa saattaa käydä. Kotimaassa en periaatteesta lennä lainkaan. Jo turvatarkastukset ärsyttävät liikaa, pakkaamissäännöt, matkan pätkittäisyys, jonottamiset.

Oppilaitoksemme väki ehtii toivottavasti nauttia pätkästä lomaakin, mutta suurin osa meistä, sekä opiskelijoista että opettajista, tekee kesällä valtavan määrän hommia. Kuka esimerkiksi musiikkileireillä ja tapahtumissa soitellen, kuka tutkimustyötään valmistellen. Lisäksi kuljemme monet matkoilla vaikutteita hakemassa, aistimassa ilmapiiriä omamme ulkopuolella. Ehkäpä uusi museokortti on joillakin jo tänä kesänä ahkerassa käytössä. Panisiko uusi hallitus meidät ikään kuin ”virallisemmin” raatamaan kesällä enemmän? Mahtaako virkamies tai poliitikko ymmärtää, miten kokonaisvaltaisen ja sitoutuneen täysiä päiviä meidän kaikkien on tehtävä kilpailussa selvitäksemme? Taideyliopisto ja sen Sibelius-Akatemia ovat median tarkkailun alla juuri nyt, kun dramatiikkaa on ollut kesän alla hieman runsaamminkin; huomaamme suurien ja pienten kysymysten nousevan näkyvästi esille, joka osoittaa mielestäni sen, että olemme hyvin kiinnostavia.

Olemme viestijöinä hyvin erilaisia. Yksi puurtaa keskittyen, toinen kommunikoi kaikella ja kaikesta. En itse olisi muutama vuosi sitten arvannut, kuinka hauskaksi harrastukseksi Twitter saattaisi minulle muodostua. Aika aikaa kutakin; saattaa olla, että pian tuo kiinnostukseni lopahtaa. Ystävä- ja perhepiirissäni harva muu somettaa juuri ollenkaan, ja elämämme sujuu mainiosti niin. Pidän itsekin tviittaustaukoja, kun vietetään jouluja tai juhannuksia.

Mutta meille kaikille taideyliopistolaisille on tärkeä saada viestimme näkyviin. Miksi teemme, mitä teemme. Meillä ei ole varaa jäädä pimentoon tai huonon uutisoinnin varaan – vaikka pääasia siinäkin on, että puhutaan, kuten poliitikot tietävät. On yhtäältä oltava yhteiskunnan elämässä mukana katusoitto- ja katuliitupäivin. Hetkissä, jotka jäävät ihmisille mieleen. On toisaalta otettava kantaa, kirjoitettava lehtiin ja nettiin. Jos lehtiin ei kirjoituksiaan saa, hyvät väylät sanomansa esiin tuonnille löytyvät verkosta.

Kulttuuri on kärkihanke, sanoi nuori ministeri. Auttakaamme häntä pitämään siitä ajatuksesta kiinni.