Tutustu tutkijaan: Anna Näkkäläjärvi-Länsman haluaa löytää joiun ytimen
”Taideyliopisto tarjoaa minulle avoimen ja ennakkoluulottoman ympäristön tehdä taiteellista tutkimusta omista lähtökohdistani.”
Anna Näkkäläjärvi valmistelee taiteellista tohtorintutkintoaan Muitát, ohcat, gávdnat – Miten ottaa joiku takaisin Taideyliopiston Sibelius-Akatemian MuTri-tohtorikoulussa.
Kuka olet, mistä tulet ja mitä teet Taideyliopistossa?
Olen Anna Näkkäläjärvi-Länsman, saamelaismuusikko Nuorgamista. Kotoisin olen Inarista. Taideyliopistossa opiskelen MuTri-tohtorikoulussa.
Kerro tiiviisti muutamalla lauseella tohtorintutkinnostasi ja tutkimuksestasi.
Tutkimusaiheeni on joiku. Se on ollut elämässäni lapsuudesta saakka ja viime vuosina olen kiinnostunut sen palauttamisesta osaksi arkipäivääni. Tutkin siis joiun palauttamista ja oppimista. Aihe on kiinnostanut aina ja voisin sanoa, että se on minulla ollut odottamassa kypsymistä pitkän aikaa. Nyt tulin elämässäni siihen tilanteeseen, että sen käsitteleminen oli ajankohtaista ja halusin syventyä siihen.
Toivon, että tutkimukseni sanoittaa joikua saamelaisesta näkökulmasta. Mikä siinä lopulta on tärkeää? Mikä tai mitä on joiku? On hienoa, että voin tutkimuksessani mennä läpi taiteellisen prosessin ja sen kautta löytää uutta tietoa joiusta. Toivon, että tulevaisuudessa tämä auttaa joiun sisimmän varjelussa ja eteenpäin siirtymisessä.
Miten kuvailisit Taideyliopistoa tutkimusympäristönä?
Teen opintojani pääasiassa etänä Nuorgamista käsin. On aivan mahtavaa, että etäopiskelun avulla voin yhdistää taiteellisen ja akateemisen ympäristön pohjoisen arkeen. Taideyliopistossa on paljon monialaista osaamista. On hienoa, että teemoja, joita olen saamelaisena pohtinut koko elämäni ajan, aletaan käsitellä myös laajemmin yhteiskunnassa. Tämä näkyy mielestäni Taideyliopistossakin: se tarjoaa minulle avoimen ja ennakkoluulottoman ympäristön tehdä taiteellista tutkimusta omista lähtökohdistani.
Miten yhteiskunnallisia kysymyksiä voi mielestäsi käsitellä taiteen ja musiikin tutkimuksen avulla?
Taide tuo näkyväksi ja kommentoi yhteiskunnan ilmiöitä. Teen taiteellista tutkimusta, ja voi melkein ajatella, että tutkin projektissani ilmiöitä musiikin takana. Taiteellinen tutkimus paljastaa minusta, musiikistani ja sitä kautta maailmastani, jossa elän ja vaikutan, asioita ja teemoja, joista taiteellisen tutkimukseni aihepiiri lopulta muodostuu. Minun kohdallani kysymys on saamelaisten historiasta ja kolonisaatiosta ja miten ne näyttäytyvät minulle ja sukupolvelleni. Tässä ympäristössä tarvitaan repatriaatiota ja dekolonisaatiota, ja ne ovatkin tutkimuksessani koko ajan läsnä.
Mitkä taidot tai ominaisuudet ovat mielestäsi tärkeimpiä taiteen alan tutkijalle tänä päivänä?
Uskon, että nykypäivänä taiteellisen tutkijan on hyvä olla avoin, kuunnella ympäristöstään tulevia piilotettujakin viestejä herkällä korvalla ja aistia yhteiskunnan virtauksia. Minusta on rikkaus, että tutkijat ovat niin erilaisia ja käsittelevät aiheitaan omaperäisesti. Monet hyvin erilaiset ominaisuudet ovat tärkeitä taiteellisessa tutkimuksessa. Voisi jopa ajatella, että tutkijan ominaisuudet vaikuttavat taiteelliseen tutkimusprosessiin.
Mikä tutkimustyön tekemisessä on parasta, entä haasteellisinta?
Itselleni parasta on se, että pääsen syventymään joikuun ja sitä ympäröiviin ilmiöihin ja asioihin. Haasteellisinta on laittaa itsensä likoon ja olla rohkea.
Miten yhdistät taiteilijuuden, taiteen tekemisen ja tutkimuksen?
Opettelen edelleen sitä, miten taiteen tekeminen, taiteilijuus ja tutkimus yhdistetään. Tämä on valtavan laaja kenttä ja siinä on mahdollisuuksia moneen. Toisaalta alkuperäiskansojen tekemässä tutkimuksessa kansojen omat taiteelliset ilmaisutavat ovat aina olleet läsnä. Joikaaminen on yksi tutkimusmetodeistani. Jo se toimintatapa on minusta erittäin mielenkiintoinen ja antaa arvoa alkuperäiskansan omalle tavalle hahmottaa ja jäsentää maailmaa.