Teatterikorkeakoulun opiskelijat haluavat esityksellään saavuttaa yleisöjä, joita teatteri ei yleensä tavoita

Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun opiskelijoista koostuva työryhmä esiintyy Jyväskylän Yläkaupungin Yössä näyttämösovituksellaan AION KLOONATA ITSENI JA TAPPAA KLOONINI JA SYÖDÄ SEN. Keskustelimme opiskelijoiden kanssa heidän suhteestaan pohjateokseen sekä heidän työskentelytavoistaan.

Wilma Jyrkinen Jussi-Petteri Peräinen, Isla Mustanoja, Asko Halonen ja Eliel Tammiharju esiintyvät Yläkaupungin Yössä 20.–21.5.

Teatterikorkeakoulun maisteriopiskelijat Asko Halonen, Isla Mustanoja, Jussi-Petteri Peräinen ja Eliel Tammiharju ovat työstäneet kevään aikana näyttämösovitusta yhdysvaltalaisen Sam Pinkin tekstikokoelmasta Aion kloonata itseni ja tappaa kloonini ja syödä sen.

Teoksen lyhyet tekstit ovat irvokkaita ylilyöntejä arkisissa tilanteissa vaietuista mielihaluista. Ne kertovat lähinnä väkivaltaisista fantasioista, joita kuvitteellinen kertoja on joko, tekee itselleen tai muille ihmisille. Teos muodostaa hämmentävän ja kaoottisen kokonaisuuden, joka alkoi kiinnostaa opiskelijoita mahdollisuutena kokeilla jotakin uutta.

Idea syntyi vitsistä

Näyttelijäntaiteen opintojaan viimeistelevä Jussi-Petteri tutustui Sam Pinkin teokseen alun perin vuonna 2013 Jyväskylässä asuessaan. Teos herätti tuolloin uteliaisuutta eikä hän tiennyt olisiko hänen pitänyt kauhistua vai nauraa lukemilleen teksteille. Raa’assa ja väkivaltaisessa teoksessa yhdistyi kuitenkin jokin, mikä resonoi.

”Tekstit ovat pääasiassa kuitenkin hauskoja – jollain kauhealla tavalla. Tavallaan ei tiedä miten reagoida ja sitten se tulee nauruna ulos”, Jussi-Petteri sanoo.

Jussi-Petteri esitteli Sam Pinkin teoksen kurssikaverilleen Islalle jo opiskelujen alkupuolella, jolloin he alkoivat puhumaan yhteisen produktion tekemisestä vitsillä. Idea jäi kuitenkin hautumaan ja, kun kesällä 2021 Yläkaupungin Yön toiminnanjohtaja lähestyi Jussi-Petteriä, oli nopeasti selvää, että opiskelijat lähtisivät työstämään teoksen pohjalta jotakin uutta.

”Eka puhuttiin vitsillä, että ois hauska tehdä tästä jotakin ja sitten, kun meille tuli sauma tehdä niin innostuin heti”, Isla kertoo

Jussi-Petteri ja Isla mainitsivat mahdollisuudesta ohimennen ohjausta opiskelevalle Askolle, joka kiinnostui näyttämösovituksesta pohjateoksen kautta.

”Teoksessa on jotakin todella tunnistettavaa sellaisesta internetin meemikulttuurista, johon oma huumorintaju pohjautuu”, Asko sanoo.

Lopulta mukaan tuli myös äänisuunnittelua opiskeleva Eliel, jonka kanssa Asko oli ehtinyt suunnitella yhteistä produktiota tulevalle keväälle.

”Lupauduin tähän produktioon ennen kuin olin edes tutustunut Pinkin teokseen. Asko luki mulle tekstikatkelman puhelimitse joulukuussa ja olin heti, että nyt kuulostaa hyvältä”, Eliel avaa.

Työryhmän mielestä on ollut mielenkiintoista lähestyä pohjateosta erilaisista lähtökohdista. Se on mahdollistanut, että teksteistä on noussut esille uusia näkökulmia, jotka ovat erilaisten ajallisten suhteiden kautta nousseet merkityksellisiksi.

Työryhmä kokeilee erilaisia työtapoja

Opiskelijat eivät produktiossaan täytä perinteisiä työroolejaan, vaan jokainen työryhmän jäsen on mukana kaikessa aina näyttämöllä esiintymisestä valosuunnitteluun. Jokaisella työryhmän jäsenellä on myös vapaus kommentoida kaikkia esityksen osa-alueita sekä esittää niistä omia mielipiteitään.

”Me on käytetty kiertävää ohjausvuoroa, jolloin jokaisella työryhmän jäsenellä on ollut mahdollisuus ohjata heitä itseään puhuttelevia tekstejä teoksesta. Sitä mukaa, kun eri tyypit ovat ohjanneet ja muut näytelleet, on syntynyt lisää ideoita ja kohtaukset ovat kehittyneet”, Jussi-Petteri kertoo.

Omien ajatusmallien haastaminen ja yhdessä tekeminen motivoivat

Opiskelijat kokevat, että pohjateoksen kaoottisuus on vuotanut osaksi heidän työtapojaan. He ovat työstäneet esitystä repaleisesti. Sam Pinkin teoksen lyhyet tekstit ovat haastaneet opiskelijoita myös kyseenalaistamaan omia ajatusmallejaan.

”On tehnyt hyvää, että ei ole lähtenyt ratkaisemaan näyttämöllisiä haasteita, miten yleensä niitä lähestyisi”, Asko sanoo.

Lisäksi työryhmäläisiä on yhdistänyt halu tehdä yhdessä jotain uutta.  

”Yhdessä tekeminen ja uuden luominen motivoi aina”, Isla toteaa.

Pahanolon aikaansaannoksesta helposti lähestyttäväksi teokseksi

Projektin alussa opiskelijat pyrkivät pääsemään pohjateoksen kertojan ajatusten taakse ja löytämään syitä sille, miksi kertoja toimii tietyllä tavalla.

”Lopulta päädyttiin johonkin sellaiseen, että on paha olla tässä yhteiskunnassa eikä niinkään, että se ihminen olisi täysin paha tai sairas. Se on ennemminkin pahan olon aikaansaannos.” Jussi-Petteri sanoo.

Vaikka työryhmäläiset eivät halua asettaa näyttämösovitukselleen mitään tiettyä yhteiskunnallista sanomaa, he kokevat teoksen heijastavan kaikkea sitä, mitä yhteiskunnassa on meneillään:

”Se ei kerro suoraan mitään yhteiskunnasta, vaan se tavallaan on sitä”, Eliel sanoo.

Työryhmä haluaakin antaa näyttämösovituksellaan katsojalle vapauden tulkita näkemäänsä ja he toivovat, että esitys saavuttaisi myös sellaisia katsojia, jotka eivät yleensä löydä teatterin pariin.

”Toki voihan se olla niinkin, että joku, joka ei ole koskaan käynyt teatterissa tulee katsomaan ja ajattelee, että aivan kauheaa paskaa”, Asko summaa.

Työryhmä

Asko Halonen (ohjauksen maisteriopiskelija)
Isla Mustanoja (näyttelijäntaiteen maisteriopiskelija)
Jussi-Petteri Peräinen (näyttelijäntaiteen maisteriopiskelija)
Eliel Tammiharju (äänisuunnittelun maisteriopiskelija)

Työryhmä esiintyy Yläkaupungin Yössä perjantaina ja lauantaina 20.–21.5.2022. AION KLOONATA ITSENI JA TAPPAA KLOONINI JA SYÖDÄ SEN on Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun ja Yläkaupungin Yön yhteistuotanto.