Stillkuva Elina Salorannan videoteoksesta Voices of Consolation (2014), jossa joukko ihmisiä yrittää lohduttaa Vilhelm Hammershøin (1864–1916) maalauksissa näkyvää naista.

Voiko tutkimustekstiä rakentaa kuin kuvaa?

Elina Salorannan kuvataiteen tohtorin opinnäyte Laatukuvia ja kirjallisia kokeiluja on artikkelimuotoinen tutkielma kuvan, sanan ja äänen vuorovaikutuksesta. Se koostuu viidestä esseestä, jotka on julkaistu tai julkistettu erilaisilla taiteellisen tutkimuksen foorumeilla, ja seitsemästä videoteoksesta. Teoksista viimeinen on sanaton epilogi. Lisäksi kokonaisuuteen kuuluu kirjeen muotoon laadittu johdanto.

Salorannan tutkimus juontaa juurensa siitä ihmeen kaltaisesta kokemuksesta, jossa ääni saa kuvan elämään, ja siksi hänen kysymyksenasettelunsa ovat hyvin käytännönläheisiä: ”Mitä tapahtuu, jos laitan tähän lusikan helähdyksen? Entä jos siirrän sitä muutaman sekunnin eteenpäin?”

Aiheen käsittely ei Salorannalla rajoitu pelkkiin teoksiin, sillä myös kirjoittaminen on hänelle kuvan, sanan ja (oman) äänen tutkimista. Tekstien puolesta opinnäyte voidaankin liittää kokeilevan tutkimuskirjoittamisen traditioon. ”Jokaista esseetä tehdessäni olen miettinyt: Voiko näin kirjoittaa? Onko tämä hyväksyttävää tutkimusyhteisössä?”, hän kertoo.

Teksteissään Elina Saloranta tutkii myös erilaisia kirjoittamisen lajeja. Ensimmäisessä artikkelissa Tangon oppitunti tutkiminen kohdistuu tieteellisiin teksteihin, vaikka lopputulos onkin lähinnä käsitetaidetta, tieteellä leikittelyä. Toisessa artikkelissa Miltä hiljaisuus kuulostaa? Saloranta kokeilee dialogin kirjoittamista, kolmannessa (Hienopesu 40 astetta) hän pitää päiväkirjaa ja neljännessä (Videoteos laatukuvana) tarkastelee kaunokirjallisia keinoja kirjailija Riina Katajavuoren innoittamana.

Viides artikkeli Lohdutusten arkisto on kokeiluista radikaalein, sillä siinä Saloranta kuvittelee, että essee on talo, jossa on erilaisia huoneita, ja kysyy, voisiko tutkimustekstiä rakentaa samalla tavalla kuin kuvaa. Kysymys liittyy laajempaan pohdintaan siitä, miten kirjoittaa kuvataiteilijana, ja sitä voidaan pitää yhtenä tutkimuksen lopputuloksista.

Toinen lopputulos on videoteos Voices of Consolation (2014), jossa joukko ihmisiä yrittää lohduttaa tanskalaisen Vilhelm Hammershøin (1864–1916) sisäkuvissa näkyvää mustapukuista naista. Teos on ”lihaksi muuttunut konteksti, seurausta siitä, että olen oivaltanut olevani pohjimmiltani laatukuvamaalari”, Saloranta kirjoittaa. Laatukuvillahan tarkoitetaan arkista elämää esittäviä esittäviä maalauksia, ja Saloranta kokee, että hänen hiljaiset, taulumaiset videoteoksensa ovat eräänlaisia nykyajan laatukuvia.   

Tutkimuksen menetelmät heijastelevat Salorannan tapaa tehdä taidetta. Hän pystyttää kameran kotilaboratorionsa nurkkaan ja katsoo, mitä tapahtuu. Jos hän ei muuta ehdi, hän pitää päiväkirjaa tai kirjoittaa kirjeitä. Keskeiseksi menetelmäksi hänelle on muodostunut myös ”vieraiden kutsuminen” eli avun pyytäminen toisilta taiteilijoilta tai tutkijoilta. Kirjailija Riina Katajavuoren lisäksi tutkielman vieraisiin kuuluvat mm. äänisuunnittelija Tatu Virtamo ja graafinen suunnittelija Jorma Hinkka sekä Pohjoismaisen kesäyliopiston taiteellisen tutkimuksen opintopiiri. ”Heidän ansiostaan työskentelyni ei ole ollut yksinäistä puurtamista vaan kollektiivista leikkiä, labraamista siinä mielessä kuin sanaa käytetään esittävien taiteiden piirissä”, Saloranta toteaa.

Opinnäytteen julkaisualusta on kansainvälinen taiteellisen tutkimuksen tietokanta Research Catalogue, joka mahdollistaa esseiden ja videoteosten julkaisemisen yhdessä. Tässä linkki opinnäytteeseen: https://www.researchcatalogue.net/view/275593/275594 .

 

Elina Salorannan kuvataiteen tohtorin tutkinnon opinnäytteen julkinen tarkastustilaisuus lauantaina 25.11.2017 klo 13.00

Osoite: Kino K-13, Kanavakatu 12, 00160 Helsinki

Tarkastaja: professori Janne Seppänen

Tilaisuuden valvoja: professori Mika Elo

 

Elina Saloranta on helsinkiläinen kuvataiteilija, joka työskentelee pääasiassa liikkuvan kuvan parissa. Hän on suorittanut kuvataiteen maisterin tutkinnon Kuvataideakatemiassa (1996) ja taiteen maisterin tutkinnon The School of the Art Institute of Chicagossa (2001). Salorannan teoksia on ollut esillä mm. Helsingin Taidehallissa ja Kiasmassa, ja hänen artikkeleitaan on julkaistu vertaisarvioiduissa taiteellisen tutkimuksen julkaisuissa Journal for Artistic Research ja Ruukku.