Photo: Eeva Anundi

Välineitä arkiajattelun ylittämiseen

Useimmiten taiteen ja tieteen välille ei ole mielekästä piirtää rajaa, kirjoittaa musiikkikasvatuksen professori Heidi Partti Taideyliopiston vuosikertomuksessa.

Minusta tuli tutkija sattumalta ja vähitellen omaa paikkaani etsien. Jäin kiinni kysymyk­siin, pohdintoihin ja käsitteellistämiseen. Joku voisi sanoa, etten koskaan varsinaisesti ylittänyt rajaa opiskelun ja työelämän välillä. Onnekseni osoittautui, että kyselijöille on oma ammattikuntansa.

Tutkin rajanylityskohtia, joissa laajempi sosiokulttuurinen todellisuus sulautuu – tai törmää – kouluissa luokkahuoneiden arkeen. Minua kiehtovat muutokset ja ilmiöt, jotka väistämättä kiinnittyvät yhteiskunnallisiin mekanismeihin, mutta samalla haastavat yksilöitä pohtimaan omia arvojaan ja päämää­riään. Kuinka esimerkiksi digitalisaatio haas­taa käsityksemme muusikkouden rakentumi­sesta? Tai miten monikulttuurisuus muuttaa musiikinopettajan koulutuksen sisältöjä?

Työni tutkijana edellyttää jatkuvaa rajojen ylitystä. Musiikkikasvatus on kenttä, jossa raja eri tieteenalojen välillä on häilyvä. Harpon käyttäytymistieteiden, taiteiden, filosofian ja kulttuurien tutkimuksen väliä löytääkseni uusia teoreettisia tulokulmia. Nykytutkimuksessa menetelmälliset rajan­vedot ovat jatkuvassa liikkeessä, eikä taiteen ja tieteen välille ole useimmiten mielekästä rajaa edes piirtää.

Tutkija tekee työtään osana kansainvälistä tutkijayhteisöä. Siksi häneltä edellytetään tahtoa ja kykyä ylittää maiden, kielten ja kulttuurien välisiä rajoja. Näiden rajojen ylittäminen on mielestäni tutkijan työn suola, johon liittyvät myös tärkeimmät oivallukseni ja hauskimmat seikkailuni. Samalla kulttuu­risten rajojen ylitykset pakottavat kohtaa­maan oman ajattelun rajoitukset ja henkilö­kohtaisen mukavuusalueen ääriviivat.

Tutkimustyöni ohella olen myös opettaja. Tutkivana opettajana taito kuroa yhteen teorian ja käytännön rajoja korostuu. Joskus tutkimus taipuu toimenpidesuosituksen muotoon, toisinaan se ohjaa opetussuunnitel­matyötä. Valmiita toimintaohjeita tutkimus harvoin tarjoaa. Sen sijaan sen tulisi pyrkiä antamaan välineitä arkiajattelun ylittämi­seen ja sellaiseen reflektioon, joka auttaa ympäröivän maailman ymmärtämisessä ja uudistamisessa.

Tutkijalla ja opettajalla on myös rajoja, joita ei tule ylittää. Yhteisesti sovitut rajat ihmis­ten välillä luovat turvallisuutta. Jokaisen tutkija­opettajan vastuulla on pitää oma eet­tinen kompassinsa toimintakunnossa ja rajat selvinä kasvatuksen ja indoktrinaation sekä vaikuttamisen ja propagandan välillä.

Heidi Partti
Opettaja, tutkija ja musiikki­ kasvatuksen professori

Teksti on julkaistu alun perin Taideyliopiston vuosikertomuksessa. Lue muita vuosikertomuksen juttuja täällä tai tutustu vuosikertomukseen pdf-muodossa.

Asiasanat