Photo: Matilda Rham
DOUBLEtake, ensi-ilta 4.10.2014 Malmön oopperatalossa.

Tanssija Jyrki Kasperin ura käynnistyi ”hyppytunneista”

Jyrki Kasper aloitti tanssitunnit jo 4-vuotiaana, jolloin hänen äitinsä huijasi hänet Taideyliopiston Teatterikorkeakoululla 25.4. väittelevän Isto Turpeisen ”hyppytunnille”. Vaikka parin vuoden päästä totuus ”hyppytunneista” paljastuikin, ei tanssi jäänyt. Turpeisesta tuli vuosien saatossa Kasperille ystävä ja vahva hahmo, joka on vetänyt mukanaan tanssin maailmaan.

-Tiesin jo 12-vuotiaana, että minusta tulee tanssija. Isto keräsi jo tuolloin aineistoa väitöskirjaansa, joten hän haastatteli paljon meitä oppilaita ja tunneille kuului myös keskustelua. Isto rohkaisi omia toiveitani tanssijanurasta.

Tuolla varhaisella vaiheella on ollut suuri merkitys Kasperin uran kannalta ja Turpeisella oli suuri merkitys ovien avaajana kohti tanssin ammattilaisuutta. Teatterikorkeakoulun haastattelussa Kasper kertoo työstään ja muistelee opiskeluaikojaan.

Mitä opiskelit ja milloin valmistuit?

Opiskelin tanssin koulutusohjelmassa ja valmistuin vuonna 2012.

Missä olet työskennellyt valmistumisen jälkeen?

Olen työskennellyt mm. koreografi Alpo Aaltokosken, koreografi Sonya Lindforsinsekä koreografi Jarkko Mandelinin kanssa. Jarkko on myös opettanut minua ja Sonyan kanssa tein jo koulussa yhteistyötä. Lisäksi olen tehnyt lastenteatteria Glims & Gloms dance companylla sekä Tanssiteatteri Hurjaruuthissa.

Vuoden 2014 olin Kenneth Kvarnströmin tanssiryhmässä Tukholmassa vuoden kiinnityksellä. Nyt syksyllä 2015 minulla alkaa kahden vuoden kiinnitys Helsinki Dance Companylla.

Miten siirtyminen työelämään sujui?

Se oli yllättävää, etenkin taloudellinen epätasapainoisuus yllätti, vaikka minulla on koko ajan ollut aina jotain töitä tiedossa. Tässä työssä ei kuitenkaan välttämättä näe kuukautta pidemmälle.

Toisaalta työelämään siirtyminen oli myös todella vapauttavaa. Kun on ollut koulussa lähes koko elämänsä, niin sen päättyminen oli vapauttava tunne.

Millaisia taitoja nykyinen työsi vaatii?

Työni vaatii verkostoitumistaitoja ja kanssakäymisen taitoja. Tietysti tanssilliset taidot ovat jo perusolettamuksena.

Lisäksi työni vaatii kompositioajattelua. Tanssijan täytyy nähdä itsensä osana koreografia, sen komponenttina. Myös aikatauluttamisen taitoja vaaditaan, etenkin jos toimii freelancerina.

Olisitko toivonut hallitsevasi jotain taitoja, joita et opintojen aikana saanut?

Olisin toivonut enemmän tietoa verotuksesta ja apurahoista. Jonkun verran työelämäkurssilla niitä sivuttiin, mutta niitä olisi voinut avata hieman enemmänkin jo opiskeluaikana. Ne kuitenkin ovat niin olennainen osa tätä alaa.

Lisäksi olisi voinut olla vielä enemmän tanssintekniikkaa, mutta en tiedä olisiko se muuttanut välttämättä mitään.

Koen saaneeni aika hyvän peruspaketin kohti ikuista tai jatkuvaa oppimista varten koulusta, sekä työkaluja kohdatakseni uusia asioita ja näkökulmia.

Miten opiskelija voisi valmistautua opinnoissaan valmistumisen jälkeiseen aikaan?

Pitäisi olla jo kandivaiheessa yhteyksiä työelämään. Verkostoituminen pitää aloittaa jo koulussa, sillä sitä kautta tutustuu ihmisiin ja voi työllistyä. Suomessa kun ei juuri ole koe-esiintymistilaisuuksia.

On hyvä tiedostaa myös ihmiset, jotka ovat koulussa samaan aikaan, joiden kanssa yhteistyötä on luonnollista jatkaa opintojen jälkeen, ikään kuin valmistautua myös luomaan itse itselleen tai työryhminä töitä.

Opiskeluaikanani järjestettiin Aikalaiskoreografit-kurssi, jossa eri koreografiat kävivät koululla opettamassa. Itse sain, ainakin oletan saaneeni, tämän kurssin kautta kaksi työtä, joten tällaisetkin tilaisuudet kannattaa käyttää hyödyksi. Tämän kaltainen kurssi voisi toimia myös pidemmällä ajanjaksolla, eikä vain kurssina.

Millaisia neuvoja antaisit nykyopiskelijoille?

Käy katsomassa tanssia. Tiedosta mikä itseäsi kiinnostaa ja hakeudu sellaisiin tilanteisiin, paikkoihin ja ryhmiin. Tai tee päinvastoin, ja tee sitä mikä ei itseäsi niin kiinnosta ja kehitä itseäsi sitä kautta.

Millaisena muistat opiskeluaikasi Teatterikorkeakoulussa?

Oli tosi turvallinen olo opiskella TeaKissa. Oli olo, että minusta välitetään ja perääni katsotaan. Muistan myös, että TeaKissa oli vapaan keskustelun ilmapiiri. Välillä ehkä oli liian akateemista.