Taide ja business – mitä voimme oppia?

Osallistuin keskusteluun taiteilija Päivi Takalan Renovation-nimisen näyttelyn yhteydessä Galerie Anhavassa Helsingissä. Takala oli maalannut tauluja ja rikkonut ne sahaamalla niistä palan. Tämän jälkeen hän oli jälleen korjannut maalaukset rakennuslaastilla, jolloin laastista tuli osa maalausta. Rikkomisen ja korjaamisen avulla hän synnytti jotakin uutta. Katsojana pystyin kuvittelemaan maalauksen myös ennen siihen kajoamista. Työt olivat puhuttelevia. Niitä teki mieli tarkastella sekä läheltä että etäältä.

Keskustelu toi mieleeni kolme taiteen tekemisen yleistä metodia; rikkomisen, sekoittamisen ja vääntämisen. Kun työ teoksen luomiseksi lähtee liikkeelle – olipa kysymyksessä kuva, sana tai musiikki – niin usein taustalla väreilee kysymys ”mitä jos”: taiteilijan halu tehdä näkyväksi jokin tietty merkitys tai liuta merkityksiä.

Mitä tekemistä Takalan taiteella sitten on bisneksen kanssa?

Minusta paljonkin. Taiteesta voi paitsi nauttia, myös oppia.  

Taide on viestimistä. Taiteen tekemisen metodit tarjoavat keinoja myös johtamiseen ja yleiseen ongelmanratkaisuun.

Minun itseni on helpointa lähestyä aihetta kuvataiteen kautta. Samat tekemisen ja tulkinnan muodot pätevät uskoakseni kuitenkin eri taiteen muotoihin. Taiteen hienous on siinä, että se opettaa tarkkailemaan. Se kutsuu läsnä olemiseen. Onnistuessaan se päästää lähelle. Se opettaa katsomaan, tulkitsemaan ja katsomaan lisää. Se haastaa vaihtamaan perspektiiviä, tarkastelemaan omaa maailmankuvaa eri kulmista. Se voi olla arvoituksellista, kysymyksiä herättävää, hämmentävää, ärsyttävää ja järkyttävää. Nämä kaikki tulokulmat ovat oleellisia maailman – ja yrityksen – nykytilaa ja muutostarpeita hahmotettaessa.

Entä miten taiteen metodit kehittävät johtamistaitoja?

Pysähtyminen, asioiden kiireetön puntarointi ja merkitysten havaitseminen ovat asioita, jotka määrittävät hyviä johtajia, mutta joita tapaa kvartaalikapitalismissa keskimäärin liian harvoin. Tyypillisesti syyllistymme hosumiseen ja lyhytjänteisyyteen. Olemme menettäneet herkkyytemme havaita heikkoja signaaleja. Kriittisessä tapauksessa tämä voi merkitä jonkin oleellisen mahdollisuuden tai uhan tunnistamista. Hyvä taide auttaa meitä näkemään myös yhteiskunnassa käynnissä olevan muutoksen. Esimerkkinä toimii vaikkapa kaikille tuttu Andy Warhol, jonka taide kuvasi tarkkanäköisesti brändien nousua ja kulutusyhteiskuntaa.

Taiteilijat tekevät valtavasti luonnoksia, korjauksia ja toistoja. He hakevat sinnikkäästi oikeaa tapaa tietyn ajatuksen tai näkemyksen välittämiseksi. Tämä prosessi edellyttää epätäydellisyyden hyväksymistä. Se sisältää epäonnistumisia, jatkuvaa riskinottoa, innovatiivisuutta, kokeilukulttuurin viljelemistä ja ajatusten iteroimista – käsitteitä, jotka ovat kuin suoraan yritysjohtajan oppaasta. Uskon, että tunnejohtamisen merkityksen kasvaessa on viisasta alkaa törmäyttää taiteilijoita ja yritysjohtajia. Yhteistyötä voivat fasilitoida ne, jotka hallitsevat sekä yrityselämän realiteetit että taiteen tekemisen metodit.

Lopuksi palaan vielä kolmeen metodiin, jotka omalta osaltaan auttavat hahmottamaan taiteen tekemisen ja bisnesjohtamisen yhteyttä.

Rikkominen

Rikkominen ja johonkin osa-alueeseen keskittyminen on taiteen tekemisen lisäksi myös tieteen tekemisen metodi. Tässä lähestymistavassa tutkitaan jotakin ilmiötä rajaamalla se tiukasti. Rajaaminen edellyttää kokonaisuuden pilkkomista paloiksi. Yrityselämässä kyse voi olla innovoinnista, joka edellyttää olemassa olevan tuotteen, palvelun tai prosessin rikkomista ja pelkistämistä.

Sekoittaminen

Sekoittaminen on keino löytää uusia odottamattomia yhdistelmiä. Monet suuret innovaatiot ovat syntyneet tuttuja asioita uudella, ennakkoluulottomalla tavalla yhdistämällä.

Vääntäminen

Vääntäminen voi taiteessa merkitä esimerkiksi perspektiivin vääristämistä, venyttämistä tai vanuttamista. Mieleen tulevat monelle tutut Salvador Dalin maalaukset, jotka kuvaavat valuvia kelloja. Liiketoiminnassa vääntäminen voi merkitä tuttujen toimintatapojen kyseenalaistamista ja modifioimista toimintaympäristöä kohtaavan murroksen, kuten vaikkapa kiertotalouden tulon, kynnyksellä.

Miten taide vaikuttaa tulevaisuuteen?

Tällä hetkellä on melkein mahdotonta välttää työn murroksesta käytävää keskustelua. Keskustelun keskiössä on pohdinta siitä, mitkä ovat tulevaisuudessa tärkeimpiä taitoja. Listan kärjessä komeilevat sellaiset asiat kuin vuorovaikutus, kyky oppia ja omaksua uutta sekä luovuus.

Taiteella ja taidekasvatuksella on todella tärkeä rooli tässä muutoksessa. Edistyksellisenä itseään pitävien johtajien kannattaisi mielestäni luoda omakohtainen näkemys seuraaviin kolmeen teemaan: 1) taide itsessään ja taide metodina, 2) yrityskulttuurin ymmärtäminen ja johtaminen sekä 3) kognitiivinen ergonomia ja jatkuva oppiminen.

Suomen tulevaisuuden avaimet eivät ole vain koodaamisessa ja ns. kovissa tieteissä. Niiden lisäksi tarvitaan taidetta ja taiteen tutkimusta. Elinkeinoelämällä on pitkät perinteet yhteistoiminnasta tutkimuksen ja yliopistojen kanssa. Mutta miten Taideyliopisto ja bisnes voivat toimia rikkaassa vuorovaikutuksessa? Mitä kaikkea voimme oppia taiteesta ja ennen kaikkea taitelijoilta?

Tulevaisuus ei ole vain tosiasioita. Tulevaisuus on myös kuvitelmia ja arvoja. Taide vaikuttaa tulevaisuuteen. Taide simuloi mahdollisia tulevaisuuksia, tulkitsee ja luo tulokulmia. Bisnes ei ole peli, jossa etsitään absoluuttista voittajaa. Aikaperspetiivin pitää olla pitkä, pitkäjänteinen menestys edellyttää kykyä rakentaa erilaisia skenaarioita ja moniulotteisia tilannekuvia, kokeiluja ja tekemisen kautta oppimista. Taide opettaa.

 

Max Mickelsson toimii Microsoftilla tietoyhteiskuntasuhteiden johtajana Suomessa. Yhteiskunnallinen keskustelu ja analyysi teknologiakehityksen mahdollisuuksista, vaikuttaminen toimintaympäristöön ja hyvä yrityskansalaisuus ovat Maxin työn ydin. Kirjoitus on osa Kauppalehdessä julkaistavaa blogisarjaa, jossa Taideyliopisto kutsuu eri tahoja keskustelemaan taiteen merkityksestä yhteiskunnassa.