Photo: Iiro Viitala
Jouni Sjöblomin Kustaan sota (ke. 2015) esitettiin Anjalankoskella, missä oopperan kuvaama Suomen sota (1808–09) käytiin.

Suomi – Oopperoiden luvattu maa

Suomessa nykyooppera kukoistaa toisin kuin maailmalla. Syy ei kuitenkaan ole elitismissä vaan päinvastoin suomalaisessa tasa-arvon ihanteessa, sanoo Taideyliopiston tutkija Liisamaija Hautsalo.

Euroopassa ja Yhdysvalloissa ooppera tarkoittaa usein satoja vuosia vanhoja teoksia, joita esitetään vanhoissa, arvokkaissa oopperataloissa. Oopperaan meneminen saattaa olla samanlainen merkkitapahtuma kuin meillä presidentin itsenäisyyspäivävastaanotto.

Suomessa taas ooppera on jotain aivan muuta, kertoo oopperatutkija Liisamaija Hautsalo Taideyliopiston Sibelius-Akatemiasta.

Hautsalon mukaan suomalainen ooppera elää nyt 2000-luvulla kukoistuskauttaan. Vuoden 1990 ja 2017 välillä Suomessa on sävelletty yli 300 oopperaa. 2000-luvulla oopperoita on sävelletty enemmän kuin koko aikaisemman musiikkihistoriamme aikana.

Teemat vaihtelevat geenimanipulaatiosta koulukiusaamiseen ja ihmiskauppaan. Hoviylimysten tai mytologian sankareiden sijaan suomalaisen nykyoopperan henkilöhahmoja ovat narkomaanit, salakuljettajat ja putkimiehet. Oopperoita esitetään ympäri maata kaikenlaisissa ympäristöissä ja tyylilajeissa. On kirkko-oopperoita, rock-oopperoita ja disco-oopperoita, käytetään etnolaulajia ja pop-tyylejä. Enää ei myöskään ajatella, että oopperoita tekevät ainoastaan yksittäiset, luovat nerot. Oopperoita on sävelletty jopa anonyyminä nettiryhmänä.

Hämmästyttävää kyllä, näin ainutlaatuista ilmiötä ei ole juuri tutkittu – Hautsaloa lukuun ottamatta.

Hautsalo on uurastanut noin 15 vuotta saadakseen kokonaiskuvan oopperan monimuotoisuudesta nyky-Suomessa. Nyt hän pääsee Suomen Akatemian rahoituksen turvin tutkimaan, mistä kaikesta oopperabuumissa oikein on kyse. Syyskuussa käynnistyvä viisivuotishanke The Politics of Equality in Finnish opera onkin monella tavoin uranuurtajan asemassa.

Hyvinvointiajattelu tuottaa oopperoita

Hautsalon olettamus on, että oopperan kukoistuksesta on kiittäminen fennomaanien sivistyskäsitystä sekä 1960-luvun hyvinvointivaltioajatusta ja siitä johdettua kulttuuripolitiikkaa.

Fennomaanit vaikuttivat Suomessa 1800-luvun jälkipuolella eli silloin, kun ideaa Suomesta kansallisvaltiona rakennettiin. Kansallisuusaate kytkettiin vahvasti juuri oopperataiteeseen, ja fennomaanit rakennuttivat ensimmäiset oopperainstituutiot Suomeen.  

”Usein kun Suomessa tapahtuu jotain isoa, siitä on sävelletty ooppera”, Hautsalo tiivistää.

Oopperan vähittäinen tasa-arvoistuminen kaiken kansan taidelajiksi alkoi  1970-luvulla, jolloin hyvinvointivaltiota rakennettiin edelleen.

”Hyvinvointivaltioon kuului ajatus siitä, että kaikki kulttuuri kuuluu kaikille. Esimerkiksi 1970-luvulta lähtien meillä on tehty paljon lasten oopperoita. Nykyisin ainakin viidesosa uusista oopperoista on suunnattu lapsille. Tämä liittyy hyvinvointivaltioajatteluun ja siihen, että lapsiyleisöä arvostetaan siinä missä aikuisiakin. Kansainvälisesti ilmiö on kuitenkin poikkeuksellinen.”

Max Savikankaan, Teemu Mäen ja Juha-Pekka Hotisen Sulkapallo-ooppera (ke. 2005) edustaa suomalaisen oopperan kokeellisinta siipeä.

Stereotypioita murtamassa

Hautsalo myöntää, ettei ooppera vieläkään ole kaikkien suomalaisten kulttuuria. Ja meillä on yhä myös perinteiset instituutiomme kuten Kansallisooppera, jossa esitetään niitä perinteisiä oopperoita antiikin jumalineen ja hovikuvauksineen.

Herää kysymys, tarvitaanko niitä enää mihinkään näin elinvoimaisen oopperan maassa.

”Kansallisooppera toteuttaa lakiin perustuvaa tehtäväänsä kansallisella tasolla. Joidenkin ihmisten mielestä se kuuluu sivistysvaltioon ja toisten mielestä taas ei”, Hautsalo vastaa.

Ooppera tuntuu olevan helppo kohde poliitikkojen populismille, sillä stereotyyppinen kuva oopperan pölyttyneisyydestä on yhä vahva. Hautsalo uskoo sen kuitenkin olevan murtumassa.

”Kun taloustilanne on huono, on helppo ottaa esiin ooppera ja se, miten paljon se maksaa. Oma tavoitteeni on osaltani hälventää näitä jyrkkiä käsityksiä.”

Hautsalo ottaa esimerkiksi Lohjan, jossa tehtiin ooppera vuonna 2011 paikkakuntalaisille ajankohtaisesta aiheesta – kuntaliitoksesta. Ooppera toteutettiin minimaallisen pienellä budjetilla.

”Se puhui suoraan niille ihmisille, joita asia koski ja oli todella suosittu.”

Hautsalo korostaakin, että ooppera tuo kunnioitettuna vanhana taidemuotona käsiteltäviin teemoihin arvoa ja arvokkuutta, jolloin voidaan nostaa esiin asioita, jotka eivät välttämättä muuten saisi huomiota.

 

Lue myös: Liisamaija Hautsalosta Suomen Akatemian akatemiatutkija