Photo: Juha Törmälä

Seela Sella elää roolinsa

Näyttämö on ainoa paikka maailmassa, jossa ei näytellä, sanoo Seela Sella. Roolinsa hän omaksuu mielikuvituksella, vaistolla ja älyllä.

Pienen Seela-tytön ensimmäinen näyttämö oli Pispalan Pelastusarmeijassa.

– Taisin lausua Immi Hellénin runon Hiiriä pyydystämässä, kertoo Seela Sella, 81.

Hän muistelee Pelastusarmeijaa rakkaudella. Sinne olivat tervetulleita kaikki – ja Pispala oli väärällään köyhiä ja juoppoja.

– Niin punaista kommunistia ei Pispalassa ollut, joka ei olisi Pelastusarmeijaa puolustanut.

Näyttelijän ammatti on Sellalle kutsumus, jota ruokki suku. Myös Sellan isovanhemmat ja äiti olivat harrastelinäyttelijöitä ja runonlausujia.

Sella on esiintynyt ammattinäyttelijänä jo 60 vuotta. Hän on näytellyt muun muassa Turun ja Hämeenlinnan kaupunginteattereissa, Intimiteatterissa, Suomen Kansallisteatterissa, Tampereen Työväenteatterissa, Tampereen Komediateatterissa ja Teatteri Jurkassa. Hän on pitänyt myös monologi-iltoja sekä laulu- ja lausuntailtoja yhdessä miehensä Elis Sellan kanssa.

Sella on saanut lukuisia tunnustuksia ja palkintoja, kuten Pro Finlandia -mitalin, Näyttämötaiteen valtionpalkinnon sekä Jussi- ja Venla-palkinnot. Kesäkuussa hänet vihitään kunniatohtoriksi Taideyliopiston tohtoripromootiossa.

Kotina näyttämö

Seela Sella opiskeli 1950-luvulla Suomen Teatterikoulussa. Ensimmäisen ammattiroolinsa hän teki viimeisellä vuosikurssilla, Kolmen iloisen rosvon leijonana. Sella kertoo, että rosvoja esittivät Matti Ranin, Esa Saario ja Jussi Jurkka.

– Minun leijonani ei kyllä ollut kissaleijonaa nähnytkään. Se oli pikemminkin kotikoira, mutta sitä oli ihanaa tehdä. Jussi painoi aina kiinni leijonan suun, josta näin ulos, ja leijona törmäili pitkin ja poikin näyttämöä. Se oli yhtä juhlaa!

Teatterin lisäksi Sella on näytellyt elokuvissa, televisiossa ja radiossa. Hän on myös lukenut äänikirjoja ja dubannut animaatioelokuvia. Rakkain paikka Sellalle on teatteri:

– Näyttämö on kotini. Kontakti yleisön kanssa on parasta tässä työssä. Siksi olen rakastanut monologeja. En ajattele olevani lavalla yksin, koska yleisö on vastanäyttelijäni.

Ramppikuumetta Sella ei tunnusta kokevansa kovin pahasti. Nuorena näyttelijänä hän oli hermostuneempi ennen ensi-iltoja, mutta paniikkiin hän ei ole ollut taipuvainen.

– Teen, mitä teen ja jos se ei kelpaa, niin ei se maailmaa kaada.

Vaistolla ja älyllä rooleihin

Sella sanoo metodinsa olevan yksinkertaisesti rooliin eläytyminen. Se tapahtuu lapsenomaisella mielikuvituksella, johon yhdistyy ammattilaisen äly.  

– Minun pitää tietää, mitä roolihahmoni ajattele ja miten hän on rakentunut sellaiseksi kuin on. Sen tutkiminen harjoitusvaiheessa on ihanaa ja raskasta samaan aikaan.

Vanhemmiten Sella on alkanut antaa vaiston viedä näyttelemisessä aiempaa enemmän. Vaistoa hän nimittää ammattitaidoksi. 

– Minun pitää voida luottaa siihen, etten ole turhaan tehnyt tätä 60 vuotta. Jos jokin vetää minua tekemään jonkin asian tietyllä tavalla, annan mennä.

Seelan mukaan vanhenevan näyttelijän muisti toimii paremmin, jos vuorosanat painaa mieleensä oivalluksen ja tunteen kautta. Se on näyttelijälle etu.

– Näyttämö on ainoa paikka maailmassa, jossa ei näytellä. Sanon nuorille, että näytelkää privaatissa niin paljon kuin tykkäätte, mutta näyttämöllä ei näytellä. Siellä täytyy olla se henkilö, josta siinä tilanteessa kerrotaan. Siihen pääseminen on pitkän aivotyön tulosta.

Teatteri voi muuttaa ihmistä

Teatterilla voi Sellan mielestä olla katsojaan suuri vaikutus.

– Jokin hetki näytelmässä voi olla katsojalle tärkeä. Hän voi sen vuoksi muuttaa ajatusmaailmaansa tai kokea oivalluksen, joka vaikuttaa hänen elämäänsä tai ratkaisuihinsa. Jos emme uskoisi, että näin on, ei tätä työtä jaksaisi tehdä.

Tällä hetkellä Sella kiertää useiden teatterien lavoja 80-vuotisjuhlamonologillaan Pieni eläin. Lisäksi hän esiintyy Kansallisteatterin näytelmissä Tyttö, joka käveli ja Tippukivitapaus. Marraskuussa ensi-iltaan tulee Karamazovin veljekset.

– Katsoin almanakastani, että olen merkinnyt huhtikuulle 27 esitystä.

Kun Sellalta kysyy, mistä ehtymätön palo näyttelemiseen kumpuaa, vastaus on yksinkertainen:

– Haluan leikkiä, että olen joku toinen kuin olen. Saan olla enemmän kuin itse olen.

Taiteen merkityksen Sella kiteyttää mietelauseella:

– Minulle taide on antanut kyvyn nähdä näkymätöntä ja kokea kokematonta.

 

Teksti: Tea Kalska

Asiasanat