Photo: Sakari Viika
Pekka Kantonen editoi videota Studioeteinen-installaatiossa Galleria Välivuodessa elokuussa 2008.

Pekka Kantosen kuvataiteen tohtorin opinnäyte kertoo yhteisöllisen videokuvaamisen metodin syntytarinan

Pekka Kantosen kuvataiteen tohtorin opinnäyte kertoo kuvaamista ja katsomista reflektoivan videokuvan sukupolvittelun (Generational Filming) metodin syntymisestä ja sovellutuksista. Opinnäytteen taiteelliseen osioon kuuluvat kahdeksan tapaustutkimusta ovat olleet esillä installaatioina ja videoteoksina muun muassa Helsingin Taidehallissa Lea ja Pekka Kantosen näyttelyssä Kodin väreilyä (2011).

Kantosen tutkimus Generational Filming. A Video Diary as Experimental and Participatory Research lähestyy metodiaan taiteellisen tutkimuksen, yhteisötaiteen, visuaalisen etnografian ja elokuvatutkimuksen näkökulmista.

Videokuvan sukupolvittelu -metodi sai innoituksensa ranskalaisen etnografin Jean Rouchin jaetusta antropologiasta. Rouchilla oli tapana näyttää elokuviensa raakaeditiot kuvatuille ihmisille ja muokata lopullinen versio saamiensa kommenttien perusteella. Videokuvan sukupolvittelun tavoitteena ei ole valmis dokumenttielokuva, vaan tutkia, miten yhdessä katsominen muuttaa kuvatun otoksen merkitystä ja miten kuvatallenne performatiivisesti vaikuttaa nykyhetkeen.

Metodi tuottaa videon sukupolvia, kun video-otosta katsotaan ja kommentoidaan yhä uudelleen. Ensimmäinen sukupolvi on tutkittava otos, toinen sen kommentit, kolmas kommenttien kommentit ja niin edelleen.

Metodin ansiosta videoiden katsomisesta tulee yhteisöllinen tapahtuma, jonka tutkimus nimeää jaetuksi katsomisen tilaksi. Ihannetapauksessa erilaiset kulttuuriset ja yhteiskunnalliset näkemykset kohtaavat tasavertaisina niin, että erimielisyydet eivät lukkiudu vastakkaisuuksiksi. Kun ihminen näkee videolta omat aiemmat kommenttinsa, hän saa niihin analyyttistä etäisyyttä.

Useissa tapaustutkimuksissa katsomisen lähtökohtana on videopäiväkirjaotokset, jotka kuvaavat valkoihoisen länsimaisen ydinperheen arkea, perhekuvauksen normia. Kuvauksen kriittinen arvio syntyy yhteisessä keskustelussa, joka sukupolvittelun metodin ansiosta siirtyy yhä enemmän käsittelemään katsojien omaa arkea, muistoja ja arvomaailmaa sekä reflektoimaan yhteistä katsomiskokemusta. Metodi luo oman väliaikaisen katsojien yhteisön.

Kolme tapaustutkimusta on toteutettu yhteistyössä kolmen eri yhteisön kanssa. Tunuwame-projektissa metodia sovelletaan wirrarika-kansan parissa yhteisömuseon suunnitteluun. Viron setukaisten parissa kuvattu tapaustutkimus Sääti meile Säksä aigu perustuu naiskuoron esittämän laulun videotaltiointiin. Kolmas yhteisö on kaksikielinen taiteilijaperhe, jonka kesänviettoa Turun saaristossa kuvataan useana peräkkäisenä vuotena.

Videokuvan sukupolvittelun metodi on erityisen antoisa ihmistutkimuksen alueella, koska se dokumentoi, tuottaa ja reflektoi ihmisyhteisöjen muuttuvaa tietoa. Tieto tapaustutkimuksen aiheesta karttuu syklisesti ja tarkentuu jokaisen videokuvan sukupolven myötä, mutta myös moninaistuu.

Pekka Kantosen tohtorintyön ohjaajina ovat toimineet yhdysvaltalaiset paikkasidonnaisen taiteen teoreetikko Grant Kester ja Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun esitystaiteen ja –teorian professori Ray Langenbach.

FM Pekka Kantonen (s. 1955) kuuluu suomalaisen video-, aktivisti-, ympäristö-, performanssi- ja yhteisötaiteen pioneereihin. Yhdessä puolisonsa, professori Lea Kantosen kanssa hän on toteuttanut yhteisöllisiä taideprojekteja yli 20 vuoden ajan. Kantosten Videopäiväkirjaprojekti on jatkunut yhtäjaksoisesti vuodesta 1990 lähtien. Heille myönnettiin AVEK-palkinto vuonna 2011.

Tarkastustilaisuus

Pekka Kantosen kuvataiteen tohtorin tutkinnon opinnäytteen Generational Filming. A Video Diary as Experimental and Participatory Research julkinen tarkastustilaisuus torstaina 15.6.2017 klo 12, Kino K-13-teatterissa osoitteessa Kanavakatu 12, 00160 Helsinki.

Tarkastaja: Dr. Roger Sansi-Roca, katalonialainen taiteen ja antropologian suhteeseen perehtynyt antropologi Lontoon Goldsmiths-yliopistosta

Tilaisuuden valvoja: Professori Mika Elo, Taideyliopiston Kuvataideakatemia

Tutkimuksen kirjallinen osa julkaistaan painettuna versiona tarkastustilaisuuden yhteydessä. Sähköisessä muodossa kirja on vapaasti saatavilla HELDA-tietokannasta, https://helda.helsinki.fi/handle/10138/185907