Photo: Anna Lehtonen
Teatteriopettajaopiskelija Veera Aaltonen opetuslaboratoriossa.

Pedagoginen ajattelu taiteen kehittäjänä – TeaKin pedan syksyn satoa

”Moni kysyy, mitä te siellä teidän ohjelmassanne teette”, kertoo Laura Humppila, elokuussa aloittanut teatteripedagogiikan opiskelija. ”Lyhyt vastaus on, että keskitytään nykyteatteriin ja tutkitaan sitä, sen käytäntöjä ja tutkimusta. Ja kun me yritetään kehittää nykyteatterin kenttää, me tarvitaan pedagogista ajattelua.”

Uudet vuosikurssit ovat taas aloittaneet tanssi- ja teatteriopettajan maisteriohjelmissa, ja neljä tämän syksyn opiskelijaa teatterin puolelta on kokoontunut TeaKin kahvilaan pohtimaan ensimmäisen periodin satoa. 

Kahden vuoden välein opiskelijoita ottavat maisteriopinnot tapahtuvat taas taiteenaloja ja kielirajoja ylittäen. Uusista opiskelijoista löytyy äidinkielenään suomea, englantia, espanjaa, italiaa, unkaria ja suomalaista viittomakieltä käyttäviä.

Opetussisältöjen runsaus on käynyt selväksi heti alkuun. Ensimmäisenä syksynä opinnoissa on ollut tanssin- ja teatterin praktiikoita, tutkivaa oppimista, kasvatuksen historiaa ja filosofiaa, joogaa, äänenkäyttöä, somaattisia tekniikoita, taideopettajuuden pohtimista sekä kuvataide- ja musiikinopettajien kanssa järjestetty taiteiden välinen kurssi.

Aikaa keskittyä itseen ja ryhmään

Runsaudesta huolimatta aikaa on ollut myös keskittyä omaan itseen:
”Vaikka me tehdään ryhmässä asioita, täällä saa keskittyä omaan ajatteluun”, sanoo Johanna Perttunen. ”Mä olin jotenkin hyvällä tavalla äimistynyt siitä, miten täällä saa henkilökohtaista palautetta esimerkiksi esseistä.”

”Oli hienoa, miten kaikki alkoi omien juurten ja elämänvaiheiden tarkastelulla Taideopettajuuden kokemuksellinen perusta –kurssilla”, lisää Laura. ”Se oli todella hyvä alku tulevalle kahdelle vuodelle. Samalla oppi tuntemaan toiset ja sai pilkahduksen siitä, mihin suuntaan oma ajattelu ehkä lähtee kehittymään.”

Miksi oman taustan ja vaikutteiden pohtiminen on pedagogille tärkeää?
”Omaan kokemukseen syventyminen auttaa pedagogia oppimaan näkemään ne hetket, jotka voivat mahdollistaa suunnanvaihdoksen”, selventää Laura. ”Ne hetket voivat tuntua pieniltä, mutta oppijalle ne voivat olla todella suuria. Tuollaiset oppii löytämään, kun niitä etsii omasta näkökulmastaan.”

Nóra Varga jatkaa: ”Ja toisaalta ryhmä kehittää sitä ymmärrystä. Meillä on niin erilaiset näkökulmat ja me opetellaan ilmaisemaan niitä ja reflektoimaan niiden pohjalta.”

”Kaikki tämä analyysi ja näkökulmien moninaisuus kehittää kriittisyyttä – myös itseä kohtaan, ettet sä opeta vain päättömästi joitain harjoitteita”, kiteyttää Johanna.

Syksyllä ajatuksia on vaihdettu muun muassa vallankäyttöön liittyvistä kysymyksistä:
”Kaikki opiskelemamme asiat ovat ajankohtaisia suhteessa taidemaailmaan ja yhteiskuntaan", tähdentää Laura. "Me ollaan puhuttu todella paljon vallasta ja vallankäytöstä ihan alusta asti.”

Pedagogisen näkökulman hahmottelua taiteeseen ja tutkimukseen

Opinnoissa painotetaan tutkivaa otetta ja akateemista keskustelua:
”’Tutkimus’-sana on tullut tosi vahvasti esiin, että kaikessa on sellainen tutkiva ote. Se ei ole vain yleisellä tasolla, joka jäisi jonnekin hattaraksi, vaan kannustetaan jonkinlaiseen näkökulmaan ja rajaukseen”, kertoo Minttu-Maaria Makkonen. ”Mä oon pohtinut esityksellisesti rajaamista, että miten suunnata katsojan fokusta ja liikuttaa katsojan kokemusta.” 

”Minulla on eri tulokulma johtuen akateemisesta taustastani”, sanoo Nóra ja luettelee aiempia tutkintoja estetiikasta, unkarin kielestä ja teatteriteoriasta. ”Minulle kysymys on, miten analysoida taiteellisia projekteja taiteellisesti niin, että mukana on pedagogiikkaakin… Vaikka opiskeleminen täällä on täysin erilaista, olen tajunnut, että voin hyödyntää teoreettista taustaani ja tutkivan oppimisen osaamistani.”
Hän heittää myös ilmoille vahvan väitteen: ”Ei ole taidetta ilman pedagogiikkaa.” Hän nauraa ja jatkaa: ”Ja on aika selvää, että meidän tulee jakaa tämä tieto ihmisille!” 

”Itse toivon pystyväni pedagogisen ajattelun avulla luomaan enemmän tilaa fyysiselle teatterille ja lisäämään sen saavutettavuutta”, sanoo Laura ja kiteyttää: ”Pedagoginen ajattelu auttaa taiteilijaa ensinnäkin työskentelemään osallistujien kanssa, toisekseen luomaan mitä tahansa se onkin, mitä ollaan luomassa, ja kolmannekseen työskentelemään yleisön kanssa, koska pedagoginen näkökulma on myös sellaisen ihmisen näkökulma, jota et tunne, joka ei tiedä mitä ajattelet tai joka ei tunne taiteen kenttää.”

 

 

Teksti: Kenneth Siren

Alun perin suomeksi ja englanniksi käytyä keskustelua on muokattu selkeyden ja pituuden vuoksi.