Photo: Petri Summanen
Liikkuvan kuvan professori Salla Tykkä

Kuvataideakatemian uudet opettajat esittäytyvät

Kuvataideakatemian opetushenkilökunta on tänä syksynä vahvistunut kolmella uudella kasvolla. Kysyimme heiltä, millaisia ajatuksia uusi tehtävä herättää.

 

Salla Tykkä

Kuka olet?

Olen Salla Tykkä. Aloitin elokuussa liikkuvan kuvan professorina. Toimin samassa tehtävässä jo vuosina 2010 - 2011. Sitä ennen olen ollut Kuvataideakatemiassa opiskelijana 1995 -2003. Opintojen ja opetuksen välissä olen tehnyt aktiivisesti omaa taiteellista työtäni, ja urani on ollut paljolti ulkomailla. Teen töitä pääsääntöisesti liikkuvan kuvan keinoin, mutta olen työskennellyt myös valokuvan parissa.

Millaisia asioita haluat painottaa opetuksessasi?

Tässä vaiheessa koitan päästä sisään opiskelijoiden maailmaan ja selvittää, mitä he osaavat ja tietävät ja mitkä ovat tarpeet. Tänä syksynä minulla on ollut yksi kurssi, jolla olen näyttänyt teoksia, jotka ovat puhutelleet itseäni viime vuosina ja jotka jollakin tavalla haastavat nykytaiteen sisäisiä tapoja katsoa liikkuvan kuvan teoksia. Minua kiinnostaa tällä hetkellä liikkuvan kuvan rakenne itsessään ja se, miten sen elementeistä löytyy vastine kunkin tekijän keskeisille sisällöille. Pidän aika tärkeänä tällaisia perusasioita.

Kerro opetusfilosofiastasi.

Opetuksen täytyy olla vuorovaikutteista. Taiteilijuutta on vaikeaa opettaa, koska jokaisella on omat prosessinsa. Tärkeintä on vahvistaa opiskelijoiden yksilöllisiä vahvuuksia, mutta myös rakentavasti kritisoida ja kyseenalaistaa tekemistä. Taidetta on mielestäni mahdotonta opettaa, se on enemmän omien tietojen jakamista.

Millaisia odotuksia sinulla on tehtäväsi suhteen?

Toivon, että voisin keskittyä omaan taiteelliseen työskentelyyn opetuksen rinnalla. Tämän kautta voin tuoda opiskelijoille sellaista tietoa, joka voi syntyä vain siinä prosessissa, kun itse luo jotain uutta. Ajattelen, että jos omaa työskentelyä ei ole, opetuksesta puuttuu jotain tosi olennaista. Toivon, että pääasia olisi opiskelijoiden kohtaaminen ja oma työskentely.

 

Tuomo Rainio

Kuka olet?

Olen Tuomo Rainio ja aloitin elokuussa taiteen ja teknologian lehtorina. Olen opiskellut valokuvataidetta Taideteollisessa korkeakoulussa ja valmistunut Aalto-yliopistosta vuonna 2011. Vuosina 2004-2005 yhdistin teoksissani ensimmäisen kerran itse tehtyä ohjelmointia yhdessä valokuvan ja videokuvan kanssa. Digitaalisten työkalujen käyttö on ollut siitä alkaen oleellinen osa työskentelyäni.

Taide ja teknologia on uusi, perinteisten opetusalueiden välillä toimiva ja yhteiselle opetusalueelle sijoittuva opetusala. Millaisia asioita opetukseesi kuuluu?

Aloitan etsimällä yhteistyöpisteitä, joissa taide ja teknologia kohtaavat ja selvittämällä, miten ne vaikuttavat jo ennalta eri opetusalueilla.

Ensimmäiselle syksylle järjestin luentosarjan, jossa vierailevat taiteilijat kertovat teknologian osuudesta omassa työssään. Luennoilla avataan sitä, miten moninaisella tavalla teknologia näkyy nykytaiteen käytännöissä. Teknologisoituminen ja sen tuottama yhteiskunnallinen muutos on myös taiteen aihe. Toivonkin, että taide voisi avata uusia keskusteluja ja löytää uusia tapoja puhua teknologiasta. Lisäksi pidän teknologiaklinikkaa. Sinne opiskelija voi tulla jonkin idean kanssa, jota sitten lähdetään kehittämään ja toteuttamaan.

Kerro opetusfilosofiastasi.

Haluaisin kannustaa opiskelijoita jakamaan omia löytöjään. Tiedon jakaminen on vahva oppimisprosessi: jos jakaa oman tietonsa muiden kanssa, oppii samalla itse paljon. Laajemmin tarkasteltuna taiteellinen työ myös saattaa olla varsin yksinäistä, joten toivon, että opetuksessa voitaisiin luoda pohjaa yhteistyön uusille muodoille.

Millaisia odotuksia sinulla on tehtäväsi suhteen?

Olen pitänyt Kuvataideakatemiassa aiemmin muutaman kurssin. Sen perusteella minulla on vahva mielikuva, että opiskelijat ovat varsin lahjakkaita ja tekevät kiinnostavia asioita. Odotan innolla näitä kohtaamisia ja omaa ajattelua avartavia kokemuksia, joita syksyn myötä on jo tullutkin.

 

Katja Eydel

Kuka olet?

Olen Katja Eydel. Olen berliiniläinen taiteilija, ja asunut ja työskennellyt siellä 90-luvun puolivälistä asti. Olen opiskellut politiikantutkimusta, filosofiaa ja saksalaista kirjallisuutta Colognen yliopistossa. Tämän jälkeen opiskelin valokuvausta Bielefeldissä. Olen työskennellyt pääasiassa valokuvan parissa, mutta käyttänyt myös muita välineitä: olen esimerkiksi tehnyt töitä videon parissa yhteisprojekteissa. Omassa työssäni lähden usein liikkeelle jostakin yhteiskunnallisesta käsityksestä, joka usein linkittyy identiteettikysymyksiin.

Minulla on vahva opetustausta. Kymmenen viime vuoden ajan olen toiminut opettajana täysipäiväisesti ja opettanut California Institute of Artsissa Yhdysvalloissa, Merz-akatemiassa Stuttgartissa Saksassa ja ETH Zürich –yliopistossa Sveitsissä.

Mitä opetukseesi kuuluu ja mitä haluaisit korostaa?

Kevätlukukaudella minulla on kurssi, jonka teemana on valokuva historiallisesta näkökulmasta. Se on luonteeltaan diskursiivinen, tarkastelemme valokuvausta ja sen formaatteja sekä taiteilijoita ja heidän töitään ja reflektoimme näitä. Lisäksi yritän tehdä niin paljon studiovierailuja kuin pystyn, sillä se on hyvä tapa nähdä kuinka ihmiset täällä työskentelevät ja ajattelevat.

Millainen on opetusfilosofiasi?

En usko, että on olemassa oikeaa ja väärää ratkaisua tai tapaa tehdä. Enemmänkin on kyse eri vaihtoehtojen kanssa toimimisesta ja omien kriteerien löytämisestä. Tämä tarkoittaa kykyä tulla toimeen erilaisten kritiikkien ja näkökulmien kanssa, joita omaan työhön kohdistuu. Lisäksi epäonnistuminen on usein tuottavaa: oppimisprosessi on hyvin tärkeä, ja se onkin opiskelun ylellisyyttä.

Millaisia odotuksia sinulla on tehtäväsi suhteen?

Haluaisin tutustua kollegoihin ja siihen, mitä he tekevät ja selvittää, minkälainen yhteistyö on mahdollista. Toivon myös oppivani lisää muista opetusalueista ja lähestymistavoista. Erilaisten näkökulmien ja medioiden kanssa työskentely on kiinnostavaa, koska jokaisella välineellä on oma luonteensa. Täällä opiskelijat työskentelevät usein monien välineiden kanssa, ja se on mielestäni vahvuus.