Photo: Oliver Kochta-Kalleinen

Korulauseille kyytiä

Laboratory of Independence -näyttelyssä kurkistetaan itsenäisyyden juhlavuoden verhon taakse. Mitä Suomessa todella tapahtuu?

Toukokuussa joukko kuvataiteen opiskelijoita pakkautui bussiin ja suuntasi viikon mittaiselle road tripille satavuotisjuhlaa viettävään Suomeen. Kun naputtaa Instagramiin tunnisteen #suomi100tour, myös nojatuolimatkailija pääsee seuraamaan retkikunnan renkaidenjälkiä.

Matka kulki Kolille ja sieltä halki Suomen länsirannikolle. Kuvavirta kertoo, että hengästyttävän kansallismaiseman vastapainoksi pysähdyksiä on tehty yhtä lailla sykähdyttävissä mutta hieman vähemmän ikonisissa kohteissa. Kuvissa vilahtaa yhden miehen taidonnäyte, Parikkalan joogapatsaspuisto, kesäsesonkia odottava Alahärmän Power Park, aikoinaan muovista tulevaisuutta visioinut Venturo-talo Kuutostien varrella, pikkukaupunkien ostareita ja tienvarsibaareja, halkopinoja ja odotushuoneita.

Kyseessä ei ollut mikä tahansa keväinen kouluretki, vaan Taideyliopiston Kuvataideakatemian vierailevien professoreiden Tellervo Kalleisen ja Oliver Kochta-Kalleisen johdolla tehty kurssimatka, jolla oli vankka tavoite: kerätä aineistoa Suomi100-juhlavuotta käsittelevän Laboratory of Independence -näyttelyn teoksia varten.

Kuten monilla Kalleisten taideprojekteilla on tapana, myös tuleva näyttely pureutuu taiteellisen tutkimuksen keinoin arkeen ja tarkastelee yhteiskuntaa ja sen ilmiöitä.

– Suhtaudumme juhlavuoteen melko kriittisesti, kertoo kuvanveistoa opiskeleva Milja Moilanen.

Kiillotettu kilpi ja juhlapuheiden korulauseet saavat näyttelyssä kyytiä. Teokset käsittelevät aiheita, joita ei ole julkisesti käyty läpi kovinkaan paljon.

–Näyttelyssä haluamme tuoda näkyville, mitä Suomessa tapahtuu juuri nyt juhlavuosihössötyksen sijaan, kertoo Moilanen, joka vei kurssitoverit sukuloimaan Ylivieskan Raudaskylään, perinteikkääseen pohjoispohjalaiseen teollisuusyhteisöön, joka tunnetaan vireästä kulttuurielämästä ja koulutuksesta.

Moilasta kiinnostaa arki ja yhteiskunnan rakenteet, ja hän perustaa taiteensa ympäristön havainnointiin ja ihmisten välisten sosiaalisten suhteiden tarkkailuun.

Ylivieskassa kontrastit näkyvät. Se on juuri sitä perinteisessä mielessä kauneinta Suomi-maisemaa, toisaalta seutu on keskellä suurta muutosta.

Viime vuosina Raudaskylä, Moilasen äidin kotikylä, on saanut näkyvyyttä paikkakunnalle sijoitetusta vastaanottokeskuksesta ja polttopulloiskusta turvapaikanhakijoiden majapaikkaan. Vuosi takaperin pääsiäisen ykkösuutinen oli, kun Ylivieskan 1700-luvulla rakennettu puukirkko tuhoutui tahallaan sytytetyssä tulipalossa.

–Järkyttävät tapahtumat rakkaassa paikassa herättivät kiinnostukseni alueen historiaa ja sukulaisten kokemuksia kohtaan. Kylä on ollut minulle kuin satumaa, joten oli kauhea herätä siihen, että muukalaisviha ja yhteiskunnan aggressiot ulottuvat myös lapsuusajan lintukodon porteille, Moilanen sanoo.

Näyttelyyn Moilanen valmistelee videoteosta, jossa risteilevät äidin ja isovanhempien tarinat ja uutisaineisto. Teos käsittelee suomalaista identiteettiä paikallis- ja sukuhistorian kautta, niin hyvässä kuin pahassa.

– Raudaskylä kuvaa monella tavalla Suomea pienoiskoossa. Ennen eloisa työläiskylä on autioitumassa ja rakennemuutoksen kourissa, Suomi100-juhlavuoden korulauseiden ulottumattomissa. Kylän historia on täynnä samaistuttavia ja ihastuttavia hahmoja. Todellisuus on tässä tapauksessa brändäystä kiintoisampaa, Moilanen sanoo.

Suomi100: Laboratory of Independence 24.11.–14.12.2017, Exhibition Laboratory, Merimiehenkatu 36, Helsinki. Avoinna ti-su 11–18. Vapaa pääsy.

Juttu on julkaistu Taideyliopiston tapahtumaliitteessä, jota jaettiin Helsingin Sanomien välissä 2.9.2017.