Photo: Petri Summanen

Kandinäyttelyyn valmistautuminen vaatii itsenäistä työotetta

Näyttely on iso askel nuoren taiteilijan uralla. Osalle kandidaattivaiheen opiskelijoista se on ensimmäinen julkinen esiintyminen.

-Kandinäyttelyssä teosta katsotaan ensimmäistä kertaa itsenäisenä siinä tilassa, missä se on. Tämän takia harjoitellaan omasta teoksesta kertomista ja esimerkiksi esittelytekstiä. Olemme pohtineet opiskelijoiden kanssa yhdessä sitä, mikä teoksessa on olennaista ja mihin suuntaan sitä kannattaa viedä, sanoo piirustuksen ja havainnon lehtori Stig Baumgartner, joka on ohjannut opiskelijoita kandidaatintyön alkuvaiheessa.

Opinnäytteeseen kuuluu teoksen lisäksi myös omaa työtä reflektoiva kirjallinen osuus sekä tarkastustilaisuus. Kandidaatinopintojen tärkein tavoite on kuitenkin antaa opiskelijoille valmiudet itsenäiseen taiteelliseen työskentelyyn.

-Me emme aseta raameja sille, minkälainen taiteilija opiskelijan pitää olla tai millaista taidetta hänen pitää tehdä. Tarkoitus on antaa välineitä siihen, kuinka tehdä taidetta, joka on relevanttia tässä ajassa, luonnehtii Baumgartner.

Kandit ovat opinnoissaan vaiheessa, jossa oma ääni ja tapa tehdä taidetta hahmottuvat.

-Näyttely on iso askel nuoren taiteilijan uralla, joten opiskelijat haluavat tehdä kunnianhimoisia, ison skaalan töitä. Tänä vuonna töitä yhdistää erityisesti installaatiolähtöisyys, eli työt rakentuvat tilallisesti, sanoo esittämiskäytäntöjen ja tilallisuuden lehtori Suvi Lehtinen, joka opastaa kandeja ripustamisessa ja vastaa näyttelyarkkitehtuurista.

Kandinäyttely tarjoaa vierailijalle mahdollisuuden saada kokonaiskuva Kuvataideakatemian vuosikurssista, mutta ennen kaikkea mielenkiintoisia uusimman nykytaiteen teoksia.

-Näyttelyssä on töitä, jotka ovat itsessään todella voimakkaita, Lehtinen sanoo.

Exhibition Laboratoryssa on viimeisten kahden viikon ajan valmistauduttu kandinäyttelyyn. Kuva: Petri Summanen.

Ilmiöiden tarkastelua installaation keinoin

Tila-aikataiteen opiskelija Iiri Poteri pohtii näyttelytyössään Mitä mahdat nähdä katsoessasi peiliin? kuinka se, miten katsomme itseämme vaikuttaa identiteettiimme. Työtä varten Poteri videoi itseään nukkuessaan. Installaatio koostuu videoprojisoinnista ja peilistä.

-Olen ollut töissä passikuvaliikkeessä, ja ajatus teokseen lähti alun alkaen sieltä. Liikkeeseen tullessaan ihmisellä on tietty käsitys siitä, kuinka passikuvassa ollaan. Usein ihmisten reaktio omaan kuvaan oli, että kylläpä näytän hirveältä.

Poteri aloitti projektin ottamalla itsestään kuvan joka aamu puolentoista vuoden ajan. Videokokeilut tulivat mukaan myöhemmin.

-Ajatuksenani oli nähdä jotain aitoa. Valitsin kuvien ajankohdaksi aamun, koska aamu on intiimi aika, jolloin emme halua tulla nähdyksi. Kun aloin ottaa ensimmäisiä nukkumisvideoita, ajatuksena oli se, kuinka itseään voi katsoa ulkopuolelta. Näin itsestäni jotain sellaista, mitä en ennen ollut nähnyt. Olin kiinnostunut erityisesti siitä, mitä kasvoissani tapahtuu.

Tapamme katsoa itseämme ja olla oman kuvamme edessä on Poterin tarkastelun kohteena, sillä se herättää hänessä itsessään ristiriitaisia ajatuksia.

-Peiliin katsoessaan ihminen on yhtäkkiä ihan poissa, kuin uppoutuneena itsensä tarkasteluun. Koko olemus muuttuu. Samaan aikaan se on kiinnostavaa ja pelottavaa. Peilikuva ikään kuin imee katsojan itseensä.

Aiemmin Pekka Halosen akatemiassa valokuvausta opiskellut Poteri on ennen kokenut olevansa valokuvaaja. Mielenkiinto on kuitenkin viime vuosina kääntynyt myös installaatioihin ja oma suunta selkeytynyt. 

-Olen miettinyt, mikä on valokuvalle hyvä kanava. Olenkin iloinen, että olen löytänyt installaation: taide voi tarjota katsojalle myös mahdollisuuden kokea omaa olemista. Olen nauttinut installoinnissa myös kaikesta käsityöstä ja siihen liittyvästä ongelmanratkaisusta.

Poteri haluaa herättää töillään keskustelua. Hän on käsitellyt töissään esimerkiksi elämäntapamme hektisyyttä.

-Tartun sellaisiin asioihin, joita täytyy mielestäni tutkia. Monesti minulla ei ole käsittelemiini aiheisiin valmista vastausta, vaan haluan kysyä teoksellani, mitä muut asiasta ajattelevat. Teos elää paljon sen ympärillä käydyn keskustelun mukana.

Iiri Poterin teos on ollut valmis jo pitkään, joten hän on voinut viime viikkoina keskittyä teoksensa installointiin. Kuva: Petri Summanen

Säähavaintoja ja valokuvan rajojen kokeilua

Toni Vallasjoen teos Before Monsoon muodostuu kolmesta osasta: kahdesta valokuvavedoksesta sekä George Orwellin Burmese Days –romaanista, jonka sivuille on jätetty pelkästään säätä kuvaavat osat tekstistä. Teos kuvaa monsuunin syntyä epätavallisin valokuvan keinoin.

-Olin huhtikuussa Myanmarissa ennen monsuunikauden alkua. Minulla oli siellä mukana valolle herkkää filmiä, jonka laitoin pussiin keräämään kosteutta matkani ajaksi. Filmin laittaminen pussiin toimi kameran sulkimen avaamisen eleenä. Matkan lopussa taas filmien siirtäminen takaisin laatikkoon toimi sulkimen sulkemisena, eli valotuksen päättymisenä. Lopputuloksesta näkyy sattumanvaraisesti filmin pinnalle tallentuneita jälkiä matkaltani. Tein kehykset itse, ja kuvat on tulostettu alumiinille. Takana on alumiinikiskot. Hylly alla on tiikkiä, jota kasvaa luonnollisesti vain Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa. Halusin viimeistellä työni käsityönä.

Orwellin kirjassa on paljon yhtymäkohtia Vallasjoen matkaan.

-Kirjan ensimmäinen sivu oli tavallaan matkani ensimmäinen päivä, ja myös Orwell kuvaa kirjassaan monsuunin syntyä.

Sään kuvaaminen ja se, kuinka sää muokkaa valokuvaa ovat Vallasjoen töissä toistuvia teemoja.

-Olen pohtinut valokuvaa ja kameralaitteen rajallisuutta. Minua kiinnostaa, kuinka sään näkymätöntä luonnetta voi tuoda valokuvan avulla näkyväksi, ja mikä riittää esittämään tapahtunutta, eli tässä tapauksessa monsuunin syntyä. Lopputulos haastaa valokuvan konventionaalista katsomistapaa.

Valokuva on Vallasjoen ensisijainen työväline, ja hän kiinnittää huomiota prosessiin valmiin työn taustalla. Myös hänellä on aiempaa opintotaustaa valokuvauksesta.

-Pelkän kuvan lisäksi valokuva vaatii temaattisesti tai prosessin kautta jotain lisää, jotta se muuttuu elävämmäksi. Valokuvan perusajatus, pinta ja valo, kiinnostaa tällä hetkellä. Lisää kerroksia tulee siitä, mitä haluan valokuvalla havainnoida.

Vallasjoen mielestä omasta kandityöstä kirjoittaminen on ollut hyödyllistä pohjustusta maisterintyötä varten.

-Mielestäni on tärkeää osata kirjoitttaa omasta prosessista. Sanallistaessaan pääsee syvemmin miettimään oman työn pyrkimyksiä. Kirjoitusprosessin tuloksena on usein helpompi hahmottaa työn lähtökohtaa sekä lopullisia valintoja, reflektoida ja löytää uusia suuntaviivoja tulevaan.

Kandinäyttely 2017
22.9. – 15.10.2017
Exhibition Laboratory, Merimiehenkatu 36
Avoinna ti-su 11-18
Vapaa pääsy.