Photo: Mirva Niemi

Kalle Pulkkinen: Ole avoimesti oma itsesi!

1. Kuka olet ja miten päädyit opiskelemaan Teatterikorkeakouluun?

Olen Kalle Pulkkinen ja opiskelen Teatterikorkeakoulussa toista vuotta tanssin koulutusohjelmassa. Tieni Teatterikorkeakouluun oli ehkä hiukan pidempi kuin monella muulla, sillä hain opiskelemaan tanssia vasta ollessani 30-vuotias. Ennen opiskeluja Teatterikorkeakoulussa ehdin työskennellä aika monta vuotta erityisopettajana Joensuussa. Pari kolme vuotta sitten ennen pääsykokeita aloin pohtimaan, että mitä jos sittenkin hakisin opiskelemaan tanssia, jota olin harrastanut nuoresta lähtien. Kävin katsomassa Teatterikorkeakoulussa tanssi- ja teatteriesityksiä ja innostus sisälläni syttyi. Tajusin haluavani opiskella Teatterikorkeakoulussa, sillä se yhteistyö, joka esityksistä välittyi vaikutti minut. Tunsin myös, että nyt hain täysin omasta halustani ja olin valmis opiskelemaan alaa ja tekemään tanssia työkseni.

2. Millaista on opiskelu Teatterikorkeakoulussa?

Opiskelu on ollut tosi kiinnostavaa ja monipuolista. Jokaisessa periodissa tuntuu, että saa uusia näkökulmia ja ajatuksia. Yleisesti voisi sanoa, että opiskelu on kiintoisaa, monipuolista ja rikasta. Ilmapiiri ja arvomaailma on myös sellainen, jonka koen itselleni tärkeäksi.

3. Millaisia kursseja sinulla on ollut toisena lukuvuonna?

Tänä vuonna meillä tanssijoilla on ollut yhteistyökurssi lavastajien ja dramaturgien kanssa, kursseja liiketekniikasta, nykytanssista, improvisaatiosta ja kompositiosta sekä tanssin historiasta. Lisäksi on ollut puheviestintää, ääni-ilmaisun kurssi sekä yksityistunteja Feldenkrais- ja Aleksander-tekniikassa.

4. Millainen on tyypillinen opiskelupäiväsi?

Päivä alkaa tyypillisesti klo 9.30 aamutunnilla, jolla käydään läpi liike- tai nykytanssin tekniikoita. Lounaan jälkeen on joko luentoja esimerkiksi tanssihistoriasta, taidefilosofiasta tai produktioharjoituksia klo 17 saakka. Koulun jälkeen menen kotiin viettämään aikaa perheeni kanssa. Ensimmäisenä lukuvuonna minulla ei vielä ollut lasta ja kävinkin viikoittain katsomassa jonkun esityksen Teakilla. Nykyään iltaisin leikin tyttäreni kanssa ja käyn katsomassa vain yksittäisiä koulutehtäviin liittyviä esityksiä.

5. Mikä on ollut opiskelussa parasta?

Parasta on, että saa työstää ja tutkia tanssia mukavien ihmisten kanssa. Seuraavaksi parasta ovat esitykset ja esityksen tutkimus. Koen, että tanssijat jakavat monin tavoin yhteisen arvomaailman, mutta jokaisella on omat ajattelutapansa ja tulokulmansa asioihin, mikä tekee tästä kaikesta mielenkiintoista. Erotuksena aiempiin kasvatustieteen opintoihin tutkimuksen kohde, oma keho, on koko ajan läsnä. Opiskelu on kiinnostavaa kun kiinnostuksen kohde on ”tässä ja lähellä”.

6. Mikä on ollut opiskelussa haastavinta?

Haastavinta on ollut huomata, että omat odotukset eivät aina vastaa todellisuutta. Koulutuksen aikana herää kysymyksiä, miten oma ammattitaito asettuu tanssiin ja yhteiskuntaan. Toki välillä myös mietityttää, mihin työllistyy valmistumisen jälkeen.

7. Millainen oli oma pääsykokeesi kaksi vuotta sitten?

Pääsykoe oli monivaiheinen ja sisälsi eri päivinä muun muassa tanssitunteja, oman soolon esittämisen, improvisaatiotehtäviä, ryhmässä tehtäviä harjoituksia, kirjoitustehtävän ja ilmaisutehtäviä.

8. Miten valmistauduit pääsykokeisiin?

Valmistauduin tekemällä ennakkotehtävät ja valmistelin tanssisoolon. Lisäksi hankin informaatiota pääsykokeista Taideyliopiston verkkosivuilta.

9. Millaisena näet elämän valmistumisen jälkeen?

Olen tulevaisuuden suhteen suhteellisen luottavainen ja asiat järjestyvät varmasti omalla painollaan kuten tähänkin asti. Varmasti elämä tulee vaihtelemaan, niin että välillä on helpompia ja vaikeampia jaksoja eri syistä, mutta eihän elämä nyt koskaan ole täysin tasaista. Ykköstoiveena toki toivon, että saisin myös jatkossa tehdä tanssia mukavien ihmisten kanssa.

10. Minkä vinkin antaisit tuleville hakijoille?

Kehottaisin ehdottomasti hakemaan, jos ala yhtään kiinnostaa. Etukäteen voi olla vaikeaa tietää onko ala ja paikka oikea, mutta pääsykokeissa voi kokeilla ja aistia ilmapiiriä. Itsekin olin vähän epävarma hakiessa, mutta pääsykokeissa varmistuin lopullisesti siitä, että olen oikeassa paikassa. Ja sekin on hyvä muistaa, että jos kouluun ei pääse, niin se voi tarkoittaa että sitten itselle on jotain parempaa jossain muualla.

Pääsykokeissa kannattaa yleisesti olla avoimin mielin eikä seikkailumielestäkään ole haittaa. Kehotus olla positiivisella mielellä pääsykokeissa kuulostaa varmasti kornilta, mutta niin se vain on. Kannattaa myös olla avoimesti oma itsensä eikä murehtia, jos ei ole kokemusta jostain tietystä tanssilajista kuten nykytanssista. Meillä on paljon eritaustaisia tanssijoita, itselläni on showtanssitausta ja opiskelukavereissani on balettitanssijoita, nykytanssijoita ja breakdance-tanssijoita. Ole siis vain oma itsesi, niin se kyllä kantaa pääsykokeissa.