Photo: Sanni Siira

Filosofiaa näyttämöllä

Jenni-Elina von Bagh:in taiteellinen opinnäyte A Life – nomadic melodrama esitettiin Kallio Stagella marraskuussa. Von Bagh jatkoi työskentelyä häntä jo jonkin aikaa kiinnostaneen filosofisen ajattelun näyttämöllistämisen parissa. Ajatusten ja keinojen pitkä hauduttelu näkyi kypsänä taiteellisena ajatteluna. 

Teoksen lähtökohtana oli pyrkimys näyttämöllistää filosofisia kysymyksiä, tässä tapauksessa elämän käsitettä siten kuin Deleuze sen on määritellyt. Siinä elämän piiriin luetaan elävien olentojen lisäksi ”kuollut” materia ja näyttämöllä nähtiinkin kolmen esiintyjän lisäksi mm. patsas, kananmuna, maalia, luonnon kiviä ja muovisia kiviä sekä lopulta puutarhaletku.

Esityksessä pohdiskeleva puhe ja jatkuvasti itseään havainnoiva liike muodostivat asioiden verkon, joka oli samaan aikaan vapaa ja temaattisesti tiivis. Puhe pysytteli ja palasi jatkuvasti arkisiin ilmiöihin ja kokemuksellisuuden kuvailuun ja välillä voimakkaasti eksistentiaalisia piirteitä saavat kysymykset esitettiin aina hyvin samaistuttavassa muodossa esiityjien kysellessä ”What? Life?” Esitys tuli tiukasta teoreettisesta tulokulmastaan huolimatta lähelle katsojaa ja hauskuutti aina kippuraiseen nauruun saakka. Huvudstadsbladet:kin kirjoitti teoksen tunnelman tarttuneen kiinnostavalla tavalla. ”Toiminta on tavallaan absurdia mutta samaan aikaan syvästi inhimillistä”. 

Kuplivaa score-työskentelyä rytmittivät sekä esityksen sykkiminen yleisön ympäröimästä keskiöstä tilan periferiaan ja takaisin että esiintyjien jättäytyminen poosiin, kuin katselemaan tilanteen kehittymistä hetkellisesti ulkoa päin. Tilan ja ajan rytmitys tapahtui kiinteässä ja herkässä yhteistyössä valosuunnittelun kanssa. Samoin tiukkaa yhteispeliä olivat myös läpi teoksen kulkeva sanan ja liikkeen liitto, jossa niiden keinot limittyivät niin, että voisi jopa väittää lauseiden jatkuneen toisesta toiseen.

”Loppua kohti ilmapiiri kevenee ja lähestyy musikaaliestetiikkaa pilke silmäkulmassa”, kirjoittaa Huvudstadsbladet. Luonnollisesti elämän ja kuoleman äärellä aika on oleellinen määre. Teoksessa sitä pilkotaan ja venytetään ja lopun musikaaliviritteiseen estetiikkan saavutaankin röyhkeän verkkaisten ja kutkuttavien laulu-tekojen kautta. Purovaara ja Suomalainen laulavat ”ota rauhassa” (Den sjunde vågen, säv. Marie Fredriksson) ja Raiskinmäki pitää yleisöä hyppysissään ollen jatkuvasti saapumassa laulunumeroon, joka hänen on määrä esittää, mutta aina jokin asian, labyrinttiin meneminen tai jokin mieleen juolahtava asia, tulee tielle. Lopulta hän kuitenkin laulaa rakkaudesta banaalin rehellisellä ja silti koskettavalla tavalla. Kieltämättä - elämän salaperäisyyden ja haurauden mietiskely tuntuu johtavan usein juuri rakkauden ytimeen.

 

Huvudstadsbladetin kirjoituksen teoksesta löydät kokonaisuudessaan täältä.

Teos sai ensi-iltansa Kallio Stagella Pengerkadulla 16.11.

Työryhmä: Jenni-Elina von Bagh (TK, MA tait. opinnäyte), Ingvill Fossheim (Aalto ARTS, MA tait. opinnäyte), Ville Kabrell (ÄMa), Outi Markkula (TT), Virpi Nieminen (Aalto ARTS), Johannes Purovaara (TT), Hanna Raiskinmäki (vier.), Elli Salo (DMa), Otto Sandqvist (DMa), Luca Sirviö (VMa), Jussi Suomalainen (TT)

Asiasanat