Photo: Mirva Niemi

Enne Purovaaran polku vei uskontotieteestä kansanmusiikkiin

1. Miten päädyit opiskelemaan Taideyliopiston Sibelius-Akatemiaan?

Hain ensimmäisen kerran opiskelemaan Sibelius-Akatemiaan kansanmusiikkia ja musiikkikasvatusta vuonna 2007, kun olin valmistunut ylioppilaaksi ja mietin, mitä elämälläni tekisin. Sibelius-Akatemian lisäksi hain opiskelemaan myös Helsingin yliopiston humanistiseen tiedekuntaan. En päässyt sisään Sibelius-Akatemiaan, joka näin jälkikäteen ajateltuna oli hyvä asia, sillä en olisi ollut vielä henkisesti valmis musiikin opiskeluun. Pääsin kuitenkin opiskelemaan Helsingin yliopistoon ja aloin opiskella pääaineena uskontotiedettä, josta valmistuin keväällä 2014.

Musiikki ei kuitenkaan jättänyt minua rauhaan, vaan keväällä 2011 tuli sellainen olo, että musiikki ei enää riitä vain harrastukseksi, vaan halusin siltä jotain enemmän. Hain keväällä 2012 uudestaan Sibelius-Akatemian pääsykokeisiin, mutta en päässyt sisään. Pääsykokeista jäi kuitenkin sellainen fiilis, että tätä minä haluan tehdä. Otin pääsykokeista saamani palautteen vastaan ja treenasin hurjasti. Seuraavana vuonna hain kolmannen kerran ja pääsin sisään opiskelemaan kansanmusiikkia.

2. Millainen oli pääsykokeesi?

Kansanmusiikin pääsykoe oli kaksivaiheinen: ensimmäisessä vaiheessa piti ensi soittaa vapaavalintaista kansanmusiikkia. Soitin ja lauloin erilaisia kappaleita. Toisessa vaiheessa oli 15 minuutin mittainen soolomusiikkipätkä, jossa soitin ja lauloin. Lisäksi olin pyytänyt yhteen kappaleeseen mukaan pianistin avuksi. Näiden lisäksi oli lopussa teoriakoe, jossa piti toistaa erilaisia kehorytmejä perässä. Lopuksi meidän piti valita listalta yksi kappale, joka piti opetella ja soittaa yhdessä bändin kanssa. Tämä kaikki siis tapahtui neljän päivän aikana.

Muistan kuinka viimeisenä pääsykoepäivänä hengasimme hakijoiden kanssa Musiikkitalon nurmikolla ja jammailimme yhdessä. Se oli ihan älyttömän hauskaa ja muistan ajatelleeni, että onpa täällä ihania ihmisiä, ja vaikka ei pääsisi sisään, niin ainakin on ollut hieno kokemus ja saanut tutustua uusiin mukaviin ihmisiin. Myöhemmin kesällä tuli tulos, että olin päässyt sisään. Se oli ihan uskomaton fiilis.

3. Millaiseksi olet kokenut opiskelun Sibelius-Akatemiassa? Miten se eroaa opiskelusta Helsingin yliopistossa?

Suurin ero on mielestäni akateemisessa vapaudessa. Humanistisessa tiedekunnassa pystyy valitsemaan tosi laajasti erilaisia kursseja, joiden sisältö on lyöty lukkoon ennen kurssin alkua. Sibelius-Akatemiassa puolestaan kaikki tekevät samat kurssit, mutta niiden sisältöä voidaan muokata kurssin aikana. Vapaus on erilaista.

Opiskelu on Sibelius-Akatemiassa tosi monipuolista. Opiskeluun kuuluu paljon soitto- ja laulutunteja ja itselläni on käynyt hyvä tuuri, sillä olen saanut ihan mielettömän laulun- ja bassonsoiton opettajat, joiden kanssa kemiat kohtaavat. Olen tosi onnellinen siitä, kuinka hyvissä käsissä sitä voikaan olla.

Soitto- ja laulutuntien lisäksi on sävellys- ja sovellustunteja, ryhmätunteja, kansanmusiikin historiaa, kansantanssin alkeiskurssi. Pakollisten kurssien lisäksi olen osallistunut soitinrakennuksen alkeiskurssille. Kansanmusiikissa opiskelijoiden pitää myös osallistua Muu soitin -kurssille, jossa tutustutaan soittimeen, jota ei vielä osaa soittaa. Itse opettelin soittamaan kanteletta ja viulua. Uusien soittimien opettelu on ollut ihanaa, jopa hoitavaa, koska täällä ollaan jatkuvasti erinomaisuuden ympäröimänä, joten näillä kursseilla saa vapaasti olla huono jossakin. Lisäksi sai uutta intoa omien pääsoittimien soittamiseen.

Toinen ihan paras juttu opiskelussa on ollut Kandiakatemia-kurssi, jossa mennään viikoksi syksyllä ja keväällä Kallio-Kuninkalaan, joka on Sibelius-Akatemian Musiikkikeskus Järvenpäässä. Viikon ajan opitaan improvisoimaan ja tehdään kehollisia harjoitteita. Koko viikko ollaan yhdessä pienellä porukalla ja opetellaan asioita yhdessä. Jos porukka on hyvä ja tiivis, niin viikon aikana voi päästä tosi syvälle omissa tunteissa ja prosesseissa.

4. Millainen on tyypillinen opiskelupäiväsi?

En voi sanoa, että tässä vaiheessa opintoja olisi ”tyypillistä opiskelupäivää”. Kaksi ensimmäistä vuotta olivat hyvin työntäyteisiä, sillä tein samalla myös maisterivaiheen opintoja Helsingin yliopistoon. Nykyään päivät täyttyvät omista soitto- ja laulutunneista, teoriatunneista ja bändin kanssa treenaamisesta sekä kaikenlaisesta pienestä silpusta (ml. kahvinjuonti ja työn välttely).

5. Mikä on ollut opiskelussa parasta?

Parasta on ehdottomasti ihmiset. Jossain vaiheessa tajusin, että kaiken tiedon pystyisi hankkimaan myös itsenäisesti, mutta ei näitä ihmisiä. Sibelius-Akatemia on omanlaisensa musiikkiyhteisö, jossa pääsee tekemään kaikenlaisia hauskoja juttuja yhdessä. Tänä vuonna esimerkiksi tuutorina ollessani tutustuin tyyppiin, joka oli tekemässä lyhytelokuvaa. Hänen kauttaan sitten päädyin soittamaan elokuvaan bassoa. Lisäksi on ihan käsittämätön etuoikeus saada keskittyä täysin musiikkiin. Se ei enää ole vain harrastus, jolle varastaa aikaa joltain muulta. Se on iso kiitollisuuden aihe.

6. Mikä on ollut opiskelussa haastavinta?

Haastavinta on varmaankin työn määrä ja koskaan ei ole sellainen olo, että nyt olen tarpeeksi hyvä tai nyt olen tehnyt tarpeeksi. Kansanmusiikissa ei anneta arvosanoja, vaan arvostelu on hylätty-hyväksytty -asteikolla. Aluksi ajattelin, että onpa ihanaa, kun ei tarvitse stressata arvosanoista, mutta nopeasti huomasin, että kolikolla on myös kääntöpuolensa, eli koskaan et voi olla varma onko tehnyt tarpeeksi. Jos on yhtään taipuvainen ylisuorittamisen, niin voi olla vaikeaa, että ei tiedä oman suoriutumisensa tasoa. Ei saa koskaan parasta arvosanaa, vaikka kuinka harjoittelee. Kukaan ei tule sanomaan, että nyt olet tehnyt tarpeeksi.

7. Millaisen näet elämän valmistumisen jälkeen?

En näe itseäni kokoaikaisena freelancerina, vaan haluaisin päivätyönäni opettaa uskontoa, elämänkatsomustietoa tai musiikkia, josta saisin peruspalkan ja lisäksi voisin tehdä musiikkia siihen päälle. Se olisi kaikista siisteintä, ja mahdollistaisi taloudellisen toimeentulon ilman, että täytyy koko ajan stressata, mistä seuraavan kuun vuokrarahat tulevat.

8. Minkä vinkin antaisit tuleville hakijoille?

Haluaisin sanoa hakijoille, että tästä koulusta saa sen, minkä tuo mukanaan. Jos olet innostunut ja sinulla on sellainen fiilis, että Sibelius-Akatemia on sinulle oikea paikka ja tekee sinulle hyvää, niin sitten laitat kaiken peliin! Kannattaa valmistautua henkisesti siihen, että opiskeluaika on kuin vuoristorata: on ihan parhaita hetkiä ja sitten on tosi paskoja hetkiä, kun kaikki kaatuu päälle, kädet on kipeinä ja silti pitäisi jaksaa soittaa. Se mikä täällä on parasta, on ne ihmiset, jotka kokevat samoja asioita. Vertaistuki on lähellä ja se auttaa tosi paljon jaksamaan.

Itse pääsykoetilanteeseen tiedoksi, että ihmiset, jotka istuvat raadissa, ovat oikeasti tosi mukavia ihmisiä, vaikka itse koetilanteessa se ei siltä vaikuttaisikaan. Pidä se mielessä ja ole rohkea, niin kaikki menee hyvin. 

Lue Ennen ajatuksia taiteen merkityksestä Taideyliopiston varainhankinnan sivulta.