Hannu Lintu: Ainutlaatuinen yhteisö kantaa kapellimestareita yli sukupolvien

Hiljattain Sibelius-Akatemian kapellimestariluokalle mestarikurssin tarjonnut maestro tukee opiskelijoita monipuolisesti niin musiikillisissa kysymyksissä kuin ammatin käytännön haasteissa.

Marco Borggreve Kapellimestari Hannu Lintu

Minkä parissa työskentelitte opiskelijoiden kanssa?

Työstimme Sibeliuksen Viidettä sinfoniaa, opiskelijoiden toiveesta. Silloin, kun itse opiskelin, jokainen valitsi oman biisinsä, jolloin niitä saattoi olla jopa 12 yhdessä viikonlopussa. Nyt opiskelijat valitsevat yhden teoksen, jonka kaikki opettelevat. Kyseessä on monimutkainen teos, jota he johtavat jonain päivänä. Siksi on arvokasta saada harjoitella sitä kaikessa rauhassa kannustavassa ympäristössä.

Kapellimestari- eli kapuluokan mestarikurssiviikonloppu etenee normaalisti niin, että torstaina on valmistava tunti, jossa luokka käy keskenään vaikeampia paikkoja läpi muutaman instrumentin kanssa – teknisiä asioita, miten biisi laitetaan käyntiin ja mitä on odotettavissa. Sitten vuorossa on kahden päivän mittaiset orkesteriharjoitukset, jotka videoidaan. Katsomme videoita ja käymme keskusteluja.

Olen saatavilla opiskelijoille myös mestarikurssien ulkopuolella; minua saa aina lähestyä. Voi tulla nykäisemään hihasta ja kysyä, jos on ongelmia. Monet käyvät näyttämässä videoita ja keskustelemassa ammatista ylipäätään. Kannattaa mieluummin kysyä kuin lyödä päätä seinään.

Tämä on ainutlaatuinen yhteisö. Ei tällaista ole muualla. Olemme suku. On aina tiedossa, keitä kapuluokalla kulloinkin on. Tämä on vaikea ammatti, koska sitä tekevät niin harvat. Vertaistukea voi antaa vain toinen kapellimestari. Ongelmat ovat yleensä ulkopuolisille hassuja.  

Mikä mielestäsi orkesterinjohdon opetuksessa ja koulutuksessa on olennaista?

On paljon asioita, joita opiskelijan täytyy osata jo valmiiksi. Emme voi opettaa musikaalisuutta, karismaa tai säteilyä. Joitakin fyysisiä ominaisuuksia voidaan muokata, mutta valmiuksia pitää olla a priori.

Opettamisen tehtävänä on auttaa oppilasta kaivamaan itsestään ulos ilmaisu. Siihen voidaan antaa pieniä neuvoja, teknisiä ja musiikillisia. Opettaja ohjailee tilannetta ja pitää huolta, että yksilö lakkaa vastustamasta sitä, että hänen oma persoonallisuutensa pääsee esiin.

Opiskelijan oma musiikillinen tulkinta saattaa olla nupullaan – tahto näkyy kuitenkin aina. Vaikka olisi kuinka sekava tai avuton, tahto näkyy. Mutta opiskelija itse ei ehkä vielä tiedä, että hänellä on se tahto.

Suurin ongelma on se, että opiskelija on jo suhteellisen kokenut ja todennäköisesti soittanut pitkälle, mutta on kapellimestarina aivan aloittelija, suurin piirtein yhtä hyvä kuin 6-vuotias soittaja musiikkiopistossa. Haluat hirveästi ilmentää, muttet vielä osaa.

Itsevarmuus ja oman tulkinnan hahmottaminen syntyvät, kun alat kuulla orkesterista sen, mitä on omassa päässä. Siksi harjoitteluorkesteri on niin tärkeä – pääsee vertaamaan omassa päässä soivaa mielikuvaa orkesteriin.

Kaikki kasvaa työn mukana. Luulin itse nuorena ilmentäväni suunnatonta tulkintaa musiikista, mutta videolla en ilmentänyt yhtään mitään. Videolla oppii näkemään itsensä ulkopuolelta. Olet oikealla tiellä, kun orkesteri alkaa kuulostaa siltä, kuin olit ajatellut.  

Minkälaisia työtapoja pidät parhaimpina orkesterinjohdon opiskelussa?

Tässä ammatissa pitää tietää älyttömästi asioita. Tarvitaan mahdollisimman laaja musiikillinen yleissivistys ja musiikin teoreettinen koulutus – millaista musiikkia tehdään ja miten musiikkia esitetään, minä aikana on tehty minkäkinlaisia teoksia. Täytyy tuntea leveällä skaalalla, millainen maailma klassisen musiikin maailma on.

Omana opiskeluaikanani vietimme kaiken ajan kirjastossa, jos emme olleet tunnilla. Kirjasto on edelleen paras paikka olla, kun ei ole tunnilla. Merkittävää osaa levyjä, ammattikirjallisuutta ja nuotteja ei löydy netistä. Sibelius-Akatemian kirjastossa on korvaamaton kokoelma.

Pitää lukea paljon partituureja. Sen voi aloittaa jo ennen kapuluokkaa. Nuotteja kannattaa ihan pelkästään lukea, sekä analyyttisesti että tutustumismielessä.

Tekniikkaa pitää harjoitella tuntitolkulla päivässä. Pitää osata yhdistää tekniikka esitettävään teokseen.

Pitää muodostaa oma musiikillinen minäkuva. Se kannattaa muodostaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Matkustin itse nuorena junalla seuraamaan muita kapellimestareita.

Minkälainen mentori koet olevasi tai haluat olla nuorille kapellimestareille?

Katsomme yhdessä videoita eri yhteyksistä ja käymme keskustelua partituureista. Opiskelijat ovat pohtineet yksityiskohtia ja heillä on näkemyksiä – he ovat todella perehtyneet teoksiin.

Jaan mielelläni opiskelijoille tietoa myös tämän ammatin käytännön kysymyksistä, esimerkiksi verotuksesta, agentuureista tai matkustamisesta.

Olen varmaan aika erilainen kuin omat opettajani olivat. Jorma Panula ei varsinaisesti opettanut vaan antoi oppilasjoukon kehittyä valitsemalla tietynlaisia opettajia. Eri Klas opetti tilanteessa ja korjasi. Korjaan itsekin heti, kun näen jotain korjattavaa.

Osa nuoren kapun ja opiskelijan ongelmista vaatii pitkän ajan ennen kuin muutos alkaa tapahtua, jopa siitä hetkestä, kun he itse tajuavat ongelman. Se vaatii tukemista ja vaatimista. Olen ehkä ankara ja mutta myös kannustava, kun näen ongelman. Ihminen myös tietää, kun on kehunsa ansainnut.

Mikä inspiroi työskentelemään nuorten opiskelijoiden kanssa?

Inspiraatio tulee siitä, että he ovat nuoria. Musiikin opettaminen on sukupolvien yli menemistä. Maailmassa on paljon ammatteja, joissa ammatillinen lähipiiri on homogeenista, työkaverit ovat samanikäisiä ja myös tuttavapiiri on samanikäistä. Täällä olemme jatkuvasti tekemisissä uuden sukupolven kanssa, josta tulee yhä uusia kerrostumia tähän yhteisöön. Tunnemme meidän jälkeen tulevat ja tunnemme meitä ennen tulleet, pystysuunnassa ja vaakasuunnassa.

Opiskelijoiden kanssa joudun usein pohtimaan jotain uutta tulokulmaa, joka on itselleni kokonaan uusi tai kysymystä, jota en ollut ajatellut. Nuori ihminen voi olla myös välillä ärsyttävä, mutta nämä opiskelijat ovat harvinaisen fiksuja. Kapuluokalle valikoituu poikkeuksellisia henkilöitä, joilla on jäsentyneitä ajatuksia. Kokemattomuus saa silti näkyä.

Opiskelijat kokevat myös kriisitilanteita ja riittämättömyyden tunnetta. Hermopaine on alusta lähtien läsnä. Paine syö, ja voi olla vaikeaa olla oma itsensä ja näyttää, ettei osaa. Kriisiytymisessä porukan läsnäolo ja vertaistuki on todella tärkeää.

Minkälaisia muistoja sinulla on omilta opiskeluajoiltasi? 

Meillä oli opetusta kolme päivää viikosta. Kapuluokka on useimmiten tiivis porukka: kymmenkunta ihmistä viettää aikaa ja oppii yhdessä. Maanantaista keskiviikkoon opiskelimme sen viikon partituureja ja kävimme tunneilla, istuimme kirjastossa sulkemiseen asti, kuuntelimme teoksia. Lauantaisin menimme aina viikon päätteeksi professorin kanssa syömään ja sen jälkeen jatkoille.

Istuimme kuuntelemassa harjoituksia ja jokaisen konsertin Finlandia-talolla. Konserteissa kävimme siis monta kertaa viikossa.

Kapuluokka on aina ollut kansainvälinen. Tulin pikkupaikkakunnalta, Raumalta, joka oli konservatiivinen ja perinteinen, pelkästään suomenkielinen paikka. Olin toki matkustanut ulkomailla, mutta kapuluokka oli ensimmäinen johdanto siihen, miten olla tekemisissä ja tulla toimeen muista kulttuureista tulevien kanssa.

Minkälaiseen työelämään opiskelijat astuvat nykypäivänä – mitkä ovat tärkeimmät työelämätaidot?

Työelämä on muuttunut tosi paljon. Opiskelijat astuvat vaikeampaan maailmaan kuin minä aikanaan.

Tämän hetken vitsaus on se, että yhä nuoremmat revitään uralle. Aina on ollut mahdollisuus aloittaa ura kaksikymppisenä, mutta nyt haetaan yhä nuorempia, jopa 19-vuotiaista alkaen. Oletetaan, että kapuluokalle pääseminen tarkoittaa, että ura on alkanut.

Opiskelijat näkevät, että vierestä lähtee kaveri Lontooseen ja saa agentin. Se tuo hirvittävän määrän paineita – että pitäisi olla heti valmis. Jos joku haluaa edetä hitaasti tai kypsyy eri tahtia kuin muut, tätä voidaan ajatella epäonnistumisena, mikä on naurettavaa, koska he ovat nuoria. Pitäisi olla mahdollisuus kehittyä myös hitaasti. Kypsyminen on raakaa, koska se tapahtuu konserttilavalla.

Naispuolisia kapellimestareita tarvitaan maailmalla tosi paljon, diversiteettiä muutoinkin. Koko skene on erilainen. Tasapainottelemme eri diversiteettikysymysten kanssa.

Tärkein taito on osata johtaa orkesteria. Täytyy olla tekniikka, tuntea musiikki syvällisesti ja osata auttaa orkesteria soittamaan paremmin. Tulet ihmisten kanssa toimeen. Opit työtä tehdessä, miten saat orkesterista irti parhaan mahdollisen suorituksen.

Olen oppinut myös koiraltani paljon orkesterin johtamisesta. Miten koiran saa tekemään tyytyväisenä jotakin? Asioita saa aikaiseksi hyvällä. Ja joskus on oltava vaativa ja esitettävä asioita hyvin painokkaasti.