Photo: Hemmo Siponen
Sipapokhare

Residenssi ja työpaja Nepalissa II

|
Blog

Lähdemme kolmen jeepin saattueena Katmandusta itään. Kuuden tunnin kuluttua saavumme kukkulalle. Kukkulalla on koulurakennus, kukkulaa ympäröi hajanainen, laajalle levittäytynyt kylä, Sipapokhare.

Ensimmäisenä iltana Sipapokharessa laskeudun kukkulalta alas puolen tunnin kävelymatkan rinnettä alas pimeässä yöpaikalle, koulun opettajan kotiin. Olo on hahmoton, paikaton ja ulkopuolinen kuin oudossa tonttu-ulottuvuudessa. Minne tahansa katsoo, näyttäytyy vieraus, tuntemattomia esineitä, joiden tarkoitusta en arvaa.

Aamulla olo selkiytyy, on kuin mökillä. Kipuan ylös kukkulalle, koululle, jonka lattialle jäänkin asumaan.

Vuohi tulee vastaan vessakopissa.

Ämpärisuihkun saa katkaisemalla toiselle koululle vievän vesiputken, ja ottamalla vedet välistä.

Tuntematon naulaa vesiputken halkaisukohdan umpeen, ettei kukaan ottaisi välistä, jotta koulullekin riittäisi.

Leopardi syö naapurin koiran.

Aaltopeltikatto kuumenee auringossa, koulurakennus uuniutuu, aivot hidastuvat, paranoidit harhat harhailevat sivusilmäkulmassa.

Koulurakennus on päämajamme, jossa järjestyy työpajoja Sipapokharen kyläläisille taiteilijoiden taustavaikuttamana. Kyläosallistujat ovat pitkälti kastittomia, eniten sorrettua kansanosaa. He kehittelevät oman elinympäristönsä kartoitusta sekä elämiensä heijastelemista keskusteluissaan keskenään ja kanssamme. Tarkoituksemme oli olla kylässä pitempään, mutta syystä tai toisesta – poliittisten jännitteiden, yllätysolosuhteiden ja ihmisten aikataulun takia – vierailumme aika lyhentyi kolmesta viikosta kymmeneen päivään, ja paikan päällä vielä kymmenestä päivästä seitsemään.

Jatkamme työskentelyä aiheen tiimoilta Katmandussa.