Photo: Harriina Räinä
Tsukuban yliopiston alueella liikutaan pyörillä

Kulttuurieroja Japanissa

|
Blog

こんにちは

 

Suomessa ollaan totuttu, että yliopistoon haetaan henkilökohtaisen suuntautumisen pohjalta. Yliopistoon pääseminen vaatii motivaatiota jo senkin takia, että pääsykokeet ovat monilla aloilla haastavat ja niihin valmistautuminen vie paljon aikaa.

Kun itse hain ja pääsin opiskelemaan Taideyliopiston Kuvataideakatemian 5,5-vuotiseen kuvataiteilijan koulutusohjelmaan oli hakijoita 869. Heistä näytetöiden pohjalta pääsykokeisiin kutsuttiin 50 ja sisään pääsi 24. Kuvataideakatemiaan tullaan aika harvoin suoraan lukion penkiltä ja useimmilla on takanaan alemman tason kuvataideopintoja. Itse kävin 2,5-vuotisen toiseen asteen tutkinnon Pekka Halosen akatemiassa ja olen valinnastani hyvin tyytyväinen. Suurimmalle osalle opiskelijoista on selvää, että he tulevat valmistuttuaan tekemään töitä ammattitaiteilijoina ja opiskelumotivaatio on suuri. 

Japanissa tilanne on hieman erinlainen. Yliopistoihin ei ole erillisiä pääsykokeita vaan lukion loppuvaiheessa opiskelijat suorittavat eräänlaisen yleiskokeen, jonka arvosanalla yliopistoihin haetaan. Suurin syy opintoihin on työpaikan saaminen, ei itsensä kehittäminen tai toteuttaminen. Japanissa yliopiston jälkeen siirrytään yleensä töihin yrityksiin, myös taideaineiden puolelta. Niin kutsuttu "job hunting" aloitetaan jo maisterin tutkinnon puolivälissä. Töiden löytämistä ja aloittamista stressataan paljon enemmän kuin itse opintoja. 

Ryhmä opiskelijoita kasvattaa kukkia ja hyötykasveja keskellä pääkampusta. Vastaavanlaisia pieniä puutarhoja on lukuisia. Kuvassa näkyy japanilaisia pieniä munakoisoja, aiemmin keväällä samalla paikalla kasvoi salaatteja.

Monille japanilaisille yliopistossa opiskelu tarjoaa mahdollisuuden hengähtää. Työelämässä vaaditaan usein huoliteltua ja muista poikkeamatonta ulkoasua, peruskoulussa taas käytetään koulupukua. Yliopisto-opiskelija saa värjätä hiuksensa kenenkään siitä välittämättä ja pukeutua vapaammin. Tsukuban yliopistossa suurin osa opiskelijoista on ulkopaikkakuntalaisia. Japanilaisille yksityisyys on hyvin tärkeää ja yleensä opiskelijoilla on oma pieni yksiö.

Itse asun Ichinoya nimisessä kaupunginosassa, jonka asunnot ovat yliopiston omistuksessa. Kaikki vaihto-opiskelijoille tarkoitetut asunnot ovat valmiiksi kalustettuja ja erikoisena etuna on myös lakanoiden pesupalvelu. Joka kymmenes päivä käytetyt lakanat saa viedä ilmaiseksi Bedding Departmeniin, josta saa tilalle sitten puhtaat. 

Bedding Departmenin hieman hämärä sisäänkäynti. 

Suurin osa opiskelijoista osallistuu vapaa-ajan kerhotoimintaan, joka on opiskelijoiden itsensä järjestämää ja yleensä materiaaleja lukuunottamatta maksutonta. On tenniskerhoja, jalkapallokerhoja, leivontakerhoja, musiikkikerhoja ynnä muita. On myös kulkukissakerho, joka on järjestänyt alueen kulkukissoille asumukset ja ruokinnan.

Yleensä kaikki tiedotus tapahtuu japaniksi, poikkeuksiakin toki on. Tälläinen on esimerkiksi Omochi-, eli riisipallokerho, jonka tarkoitus on tuoda yhteen japania opiskelevat ulkomaalaiset ja englantia opiskelevat japanilaiset. Tekemistä siis halutessaan riittää. Itse osallistuin yliopiston vuorivaelluskerhon retkeen, joka tehtiin Nikkoon. Kerholaiset ja vetäjät eivät juuri puhuneet englantia, mutta onneksi mukana oli myös japania puhuva taiwanilainen tuttavani.

Vuorivaelluskerhon retki Nikkossa. 

Suhtautuminen sosiaalisiin suhteisiin on Japanissa hyvin erilaista kuin Euroopassa. Hyvä ystäväni sanoi, että siinä missä eurooppalainen haluaa arvostusta ihmisenä ja yksilönä, japanilainen haluaa arvostusta ryhmänä.

Samaan aikaan suhteet yksilöiden välillä tuon ryhmän sisällä ovat usein etäiset. Itse olen ollut esimerkiksi hyvin yllättynyt, kuinka vähän tapaamani japanilaiset pitävät yhteyttä vanhempiinsa, saati sitten vierailevat heidän luonaan. Myös sukupuoliin suhtaudutaan eri tavoilla ja ihanne "hyvästä" naisesta ja vaimosta elää vahvana. 

Japanilaisia pieniä käsipyyhkeitä.

Japanilaisessa kulttuurissa hygienia on äärimmäisen tärkeää. Tatamille ei kuulu mennä avojaloin ja jokaisella on mukana päivittäin vaihdettava henkilökohtainen käsipyyhe. Itse ihmettelin koko ensimmäisen kuukauden, miksei vessoissa ole käsipaperia tai käsienkuivaajaa. Kuumalla ja kostealla ilmalla pyyhkeeseen kuivataan myös esimerkiksi hikinen otsa. Kätevää!

 

HARRIINA RÄINÄ

 

Maisterivaihdossa 4.4.–31.8.2017 japanilaisessa Tsukuban yliopistossa, Plastic Art & Mixed Media -koulutusohjelmassa.