Photo: Pauliina Räinä
Viimeisenä iltapäivänä Japanissa, Plastic Art and Mixed Media maisteriohjelman workshopin edessä

Jäähyväiset Japanin vaihto-opinnoille

|
Blog

Viisi kuukautta kestänyt vaihto-opiskelujaksoni Japanissa, Tsukuban yliopiston Plastic Art and Mixed Media koulutusohjelmassa on tullut päätökseen. Tätä kirjoittaessa olen matkalla takaisin Suomeen.

Mieli on hieman haikea, mutta samalla olen jo hyvin kiinni tulevassa. Aloitan jo viidennen vuoteni Kuvataideakatemiassa ja tämä tulee olemaan lopputyövuoteni: aion osallistua ensi toukokuussa Kuvan Kevääseen. Olen aikatauluttanut ensi syksyn kursseja ja saanut tietää, että vaihdan työhuonetta jaetusta tilasta omaan huoneeseen. 

Opiskelujaksoni Japanissa on antanut minulle paljon. Yleisesti ottaen Japani on ollut minulle maa ja ympäristö, missä on ollut erityisen hyvä olla ja työskennellä. Viihdyn kulttuurissa, jossa ihmiset ovat rauhallisia, huomaavaisia ja kohteliaita. Kaikille annetaan oma tila ja rauha. Tämä ei tietenkään ole koko totuus, esimerkiksi junissa ei ole henkilökohtaista tilaa ja useampi tuntematon henkilö onkin nukahtanut junassa olkapäälleni.

On ollu rikkaus opiskella täysin toisenlaisessa yliopistossa kuin mihin olen tottunut. Yliopiston rakenteen ansiosta olen viettänyt paljon aikaa muidenkin kuin vain taideopiskelijoiden kanssa, ystävikseni löytyikin biologian tohtoriopiskelija, sisustussuunnittelija ja kulttuurintutkijoita. Myös taidepuoli on hyvin erilainen kuin mihin olen Kuvataideakatemiassa tottunut, sillä Tsukubassa on vahva käsityöläisyysperinne ja useita designiin painottuvia koulutusohjelmia. Toisin kuin Kuvataideakatemiassa, täällä voi opiskella myös keramiikkaa ja lasinpuhallusta!

 

Omassa maisteriohjelmassani on eri ikäisiä ja taustaisia opiskelijoita. Henkilöllä, jonka kanssa parhaiten ystävystyin on yli kymmenen vuoden tausta keramiikasta. On ollut mahtavaa seurata hänen työskentelyään, kun hän on muovannut valtavia keramiikkaveistoksia työpajallamme. Tässä käsinvalmistettu muki, jonka sain häneltä läksiäislahjaksi. Kiitos Agata-san!

Itse olen vaihdossa vahvistunut nimenomaan painetun taiteen tekijänä. Kaipaan jo nyt omaa grafiikan pajaani ja sen neljää käsikäyttöistä metalligrafiikan prässiä. On täysin erilaista vedostaa käsin kuin mekaanisesti nappia painamalla kuten olen Suomessa tottunut. Olen työskennellyt paljon elävien materiaalien kanssa, joten on ehdottoman tärkeää löytää juuri sopiva puristusvoimakkuus vedostaessa. Kun kampeaa pärssiä oman kehon voimalla sähkön sijaan, ymmärtää painomateriaalien ominaisuudet huomattavasti paremmin.

 

Yksi metalligrafiikan prässeistämme. Prässin pedillä oma kuparilaattani ja taustalla vanerilevyllä kuivumassa uusia vedoksia.

 

Olen myös hyvilläni siitä, kuinka Japanissa asuminen on tehnyt minusta paljon kärsivällisemmän. Ensimmäisten kuukausien aikana teki usein mieli heittää niin sanotusti riisikulho seinään kun ihmisten kanssa keskustelu ja asioiden hoitaminen tapahtui niin hitaasti, kaikki kun halutaan selvittää perinpohjin ja lappuja tykätään täyttää ja leimailla. Kärsivällisyyden kasvaminen näkyy selvästi myös omassa työskentelyssäni.

 

Uusia vedoksia, itse antamiani läksiäislahjoja ystävälleni ja professorilleni. Tärkeää ammatillista antia on ollut tietysti washiin, eli japanilaiseen paperiin ja sen eri laatuihin ja kuituihin tutustuminen

Shintolainen animistinen suhtautuminen maailmaan on minulle myös hyvin luontainen. Varsinkin mitä tulee luonnon kohtaamiseen: shintolaisessa maailmankuvassa ihminen ei ole muiden olioiden yläpuolella. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, miten japanilaiset pitävät erilaisia paikkoja pyhinä. Vulkaanisia kiviä ei esimerkiksi ole soveliasta poimia mukaansa, vuori saattaa suuttua sellaisesta. Toivoisin, että Suomessa esimerkiksi metsät ja puusto voitaisiin nähdä muunakin kuin taloudellisina hyödykkeinä tai virkistäytymispaikkoina ihmisiä varten. Saamelaisethan tämän kyllä tietävät ja heitä sopisi kuunnella.

Torii-portti Fuji-vuoren rinteellä. Portti on merkki siirtymisestä pyhästä maalliseen. Tutustuminen japanilaiseen luontoon ja vuoristoiseen maaperään on ollut erittäin merkityksellinen kokemus.

Vaihtojaksoni on ollut hyvä hetki pysähtyä ja hiljentää arki ylimääräisestä hälinästä. Aikaa miettiä ja kokea, miten olisi hyvä elää ja työskennellä. Tämä on ollut ajanjakso, jolloin olen saanut uppoutua omaan työskentelyyni ilman suorituspaineita, odotuksia tai etukäteen tehtäviä pohdintoja työn merkityksellisyydestä.  

HARRIINA RÄINÄ