Kanteleilla Joensuussa

|
Blogi

Ritva Koistinen-Armfelt ja Sinikka Kontio vierailivat opettamassa kanteleensoittoa Joensuussa 17.–18.3.2017

Junassa matkalla kohti Joensuuta tehtäväämme täyttämään tapasimme sattumalta projektin moottorin Sibikseltä, Olli-Pekka Martikaisen. Häneltä saimme tuiki tarpeellista viime hetken informaatiota, sitä nyt tässä tarkemmin erittelemättä. Lähinnä keskustelimme näkökulmasta. Suosittelemme kaikkia ensimmäistä kertaa tähän tehtävään lähteviä keskustelemaan hänen kanssaan.

Vierailuamme oli edeltänyt usean kuukauden kestänyt sähköpostien vaihto kolmen Pohjois-Karjalan seudun kanteleopettajan, Saila Kinnusen (Keski-Karjalan musiikkiopisto, Tohmajärvi), Anna-Maija Kekin (Joensuun konservatorio) ja Reetta-Mari Kellokosken (myös K.-K. mo.) kanssa, sekä tietysti Sibelius-Akatemian asianomaisten järjestelijöiden kanssa. Oppilaita tapahtumaan tuli myös Pielisen Karjalan musiikkiopistosta ja Kuopion konservatoriosta. Saimme etukäteen nuotit kappaleista, joita oppilaiden kanssa oli määrä käydä kurssilla läpi. Opettajilta tuli myös ehdotus yhteissoittokappaleeksi. Tarkoituksena oli pitää henkilökohtaisia soittotunteja kahtena päivänä sekä duoja ja yhteissoittoa. Ohjelmaan sisällytettiin myös Ritvan pitämä ergonomialuento, jossa hän esittelisi viime vuonna valmistuneen tohtoritutkintonsa tuloksia.

Me opettajat edustimme kahta genreä, Ritva klassista ja Sinikka kansanmusiikkia. Toimimme molemmat lehtoreina Sibelius-Akatemiassa. Olemme ns. pitkän linjan kaartia eli olemme nähneet kanteleensoiton kehityksen Suomessa 1970–80-luvulta alkaen. Kantele on instrumenttiryhmä, jossa edelleen useimmat soittajat opettelevat sekä kansanmusiikkia, taidemusiikkia että viihdemusiikkia, joten opettajayhdistelmä tuntui luontevalta.

Koska perjantaina osa oppilaista sai koulusta vapaata, pystyimme aloittamaan heti aamusta kolmen vartin pituisilla yksityis- ja duotunneilla. Välillä tuli koko oppilasjoukko samaan tilaan ja Sinikka veti yhteissoittoharjoitukset, joiden lomassa halukkaat saivat käydä Ritvan luona tekniikkapajassa ratkomassa soittoteknisiä kysymyksiään. Lauantaina tapasimme samat oppilaat puolen tunnin ajan, ja välillä oli jälleen yhteissoittoa. Kurssin lopuksi kokoonnuttiin vielä esittämään kaikki yhteissoittokappaleet. Sooloesityksiin annettiin myös mahdollisuus, jos esim. oppilas tarvitsi esiintymiskokemusta. Yleisönä olivat oppilaita hakemaan tulleet vanhemmat.

Lauantaiaamu alkoi varsin tärkeällä aiheella, Ritvan pitämällä ergonomialuennolla. Hän kertoi ihmisen anatomiasta, ja kukin osallistuja etsi hänen opastamanaan kehostaan kanteleensoiton kannalta tärkeät kohdat. Ritva antoi ohjeita oikeisiin soittoasentoihin ja korosti, että niillä estetään lihasten turha kuormitus. Vartalon linjaus, ydintuki ja lapa-ankkuri tulivat tutuiksi.

Päätimme jo ennen kurssia, että sooloesitykset konsertissa eivät olleet viikonlopun tavoite. Silloin pystyimme rennosti keskittymään jokaisen kohdalla muutamaan kappaleen tai soittotekniikan kannalta olennaiseen asiaan. Vakio-opettajat olivat mahdollisuuksien mukaan mukana tunneilla, jolloin siinä voitiin suoraan vaihtaa ajatuksia käsiteltävästä asiasta. Yhteistyö sujui mainiosti. Jo yhden yön jälkeen jokaisen oppilaan soitossa oli tapahtunut edistystä.

13-henkisellä yhtyeellä ehdittiin harjoitella ennalta saadun kappaleen lisäksi vielä kaksi muutakin kappaletta. Nämä kaksi muuta kappaletta opeteltiin korvakuulolta. Ja niistä toinen kaikkine stemmoineen ensin laulamalla, jolloin musiikin tuottamiseen ei tarvittu mitään esinettä. Vaikka ryhmä ei ollut koskaan soittanut yhdessä, laulamalla yhteinen svengi löytyi nopeasti ja kappaleen osaset oli vaivatonta siirtää kanteleelle. Hankalimmatkin rytmiset kuviot sujuivat kuin itsestään. Saatoimme keskittyä sen jälkeen vain kappaleen viimeistelyyn, sopimiseen siitä, kuinka siitä tehdään teos. Toinen korvakuulolta opettelemamme kappale perustui siihen, että ryhmästä kaksi soitti sitä jo läksynään. Kappaleen perusmelodia oli myös useimmille tuttu. Muiden osuudet rakennettiin sitten sen sovituksen pohjalta, jota nämä kaksi solistia soittivat. Juuri perustettu yhtye ehti siis soittaa yhdessä kaiken kaikkiaan pari tuntia ennen ensimmäistä keikkaansa!

Koimme, että saimme kurssista itsellemme vähintään yhtä paljon kuin mitä sinne veimmekin. Näimme käytännössä, mihin työhön Sibelius-Akatemian opiskelijoita valmennamme ja mitkä ovat tarpeet sitten, kun eri puolilla Suomea koulitaan uutta kantelesukupolvea.

Olisi mukava mennä samaan paikkaan uudestaan. Tuolloin olisi mahdollista viedä opetuksessa joitakin asioita aiempaa pidemmälle. Ajatustenvaihto paikallisten opettajien kanssa aikaisempien kokemusten perusteella olisi myös antoisaa. Jälkiaatoksissa Sinikka tuli siihen tulokseen, että jokin oppilaiden osalta luova sisältö olisi myös hyvä kurssin aihe: improvisaatio, omat kappaleet, aktiivinen osallistuminen sovitustyöhön. Sellaisessa olisi suuri etu, jos oppilaat ja opettajat olisivat pääosin jo ennestään tuttuja. Ritva pohti, että myös sormitusten laatiminen ja eri harjoittelumenetelmät olisivat oivallisia teemoja seuraavalla vierailulla.

Taideyliopiston Sibelius-Akatemian ja suomalaisten musiikkioppilaitosten opetusyhteistyö on osa Suomen Kulttuurirahaston rahoittamaa kolmevuotista hanketta, joka käynnistyi syksyllä 2016. Sen tavoitteena on luoda pysyvä toimintamalli, jolla pyritään madaltamaan kynnyksiä sekä rakentamaan yhteistyötä eri toimijoiden ja koulutustasojen välillä. Sibelius-Akatemian ja musiikkioppilaitosten yhteistyö käynnistyi puhallinsoitinten parista kokeiluluontoisesti 2015 ja lukukauden 2016-2017 aikana yhteistyötä laajennetaan muihinkin instrumentteihin ja musiikinlajeihin. Suomi Soimaan -blogissa kuulemme opettajien terveisiä viikonloppuvierailuilta eri puolilta Suomea.