Photo: Jorma Airola

Kaikki maailman ihmiset, itkekää!

|
Blogi

Osallistuin tammikuussa jo toista kertaa itkuvirsiseminaariin Suomen Kirjallisuuden Seuran Juhlasalissa. Suomensukuisten kansojen itkuvirsiperinne ei ole itselleni kauhean tuttua, enkä aiemmin ole ollut aiheesta niin kiinnostunut, mutta nämä SKS:n seminaarit ovat kyllä antaneet paljon ajatuksia siitä, miksi itkuvirren tulisi kiinnostaa aivan jokaista meistä. Kyllä, ihan jokaista, tässä maailman ajassa ja tilanteessa.

Entisaikoina itkuvirsi toi yhteisöt yhteen suurien elämänvaiheiden äärellä, kuten esimerkiksi yhteisön jäsenen tavalla tai toisella poistuessa yhteisöstä. Tällaisia tilanteita olivat aikoinaan hautajaisten lisäksi miesväen sotaan tai armeijaan lähtö sekä häät, joka merkitsi morsiamelle kotoa poistumista sekä usein kovia aikoja sulhasen talon alimman luokan olentona. Myös arkisemmissa tilanteissa itkulla voitiin ilmaista niin iloja kuin surujakin.

Pelkän murheen ilmaisemisen lisäksi itkuvirsi myös toimi rukouksen lailla toiveena paremmasta sekä välineenä neuvojen löytämiseen. Itkijä ei sinällään ollut mikään shamaani tai loitsija, mutta itkun kautta hänellä katsottiin olevan yhteys tuonpuoleiseen. Itkukielen tarkoitus oli olla ymmärrettävää tuonpuoleisen asukeille ja sillä voitiin kuvata myös näkyväisen maailman asioita ja ilmiöitä. Tavallaan itkukielellä voitiin siis saattaa jotain ymmärryksen ulottumattomissa olevaa ymmärrettävään muotoon niin eläville kuin kuolleillekin. Itkukieli toimi porttina ja yhteisenä kielenä maailman eri kerrosten välillä.

Itkijä antoi kollektiivisille tunteille muodon ja kanavan, jonka avulla koko yhteisö pääsi eteenpäin surun keskellä. Itku toi myös helpotusta itkijälle itselleen. Itkun päätarkoituksena ei ollut lietsoa joukkomurhetta ja hysteriaa, vaan pikemminkin ohjata ihmisiä kohtaamaan suuria elämänmullistuksia ja tunteita sekä lopulta pääsemään niistä yli.

Näin pintaraapaisun itkuvirsien maailmaan saatuani minusta tuntuukin, että itkuvirsi on voimakas taiteen muoto sekä keino kuvailla abstrakteja asioita ja ilmiöitä sekä jäsentää niin näkyväistä kuin näkymätöntäkin maailmaa ja koko kosmosta. Ja vaikkei itkuvirsi musiikillisesti hivelisi korvia, niin sen taustalla oleviin ajatuksiin kannattaisi kyllä ehdottomasti tutustua, niin taitentekijänä kuin ihmisenä ylipäätään. Itkuvirsi on paljon laajempi asia kuin vain vanhojen ämmien ulinaa. Se on välittämistä. Myötätuntoa. Jakamista. Rakkautta. Toivoa. Ja kaikkea muuta, mikä ihmisyydessä on arvokasta sekä säilyttämisen ja jakamisen arvoista.

Lisää itkuvirsistä löytyy Äänellä itkijät ry:n nettisivuilta, mistä löytyy myös oiva linkkiluettelo muihin tiedonlähteisiin. Itkemisen iloa!

***

Lisää aiheesta myös  IssueX-lehdessä.