Photo: Maarit Mustonen

moimoi.

|
Blogi

 

 

Kuvan kevät 2018 -esitys on päättynyt. Kesäkuun läpäisemin sormin naputan muutamia lauseita hyvästeiksi, mainostan tulevia töitäni ja kiitän how to _______ alone -esityksen katsojille mukanaolosta - Kiitos!

 

Kirjoittaessani tätä viimeistä postausta istun äitini keittiössä Imatralla. Palauttelen mieleeni ajatuksia Kuvan Keväästä. Muistan, miten keskustelimme Ennin ja Marian kanssa kaikesta mahdollisesta kiivaasti nauraen mm. teoksista, pakkausmateriaalien säästämisestä, teoksien hinnoista ja niiden mahdollisista ostajista. Muistelen ripustusaikaa, Sofian ja Antin apua sekä puhelinkeskusteluja ohjaajani Maijan kanssa. Muistelen lounashetkiä osakuntabaarilla, oluita Coronassa ja Suomenlinnan retkeä. Mieleeni palaa spekulaatiot, joita Hesarin kritiikki ja muut kritiikit synnyttivät minussa. Muistelen ristiriitaista  fiilistä, joka kehossani völjyi. Mietin, miten minua ärsyttää asioiden kiteyttäminen niin, että mitään ihmeteltävää ei jää. Mietin, mitä tarkoitetaan kiteyttämisellä. Muistelen Annan ja Hannan Mustekalassa julkaisemaa kritiikkiä ja niitä muita, jotka vilkaisin läpi. Mietin, kuinka moni kritiikin kirjoittanut tyyppi kävi katsomassa esityksen tai muita Kuvan Keväässä tapahtuneita esityksiä (Milla Normanin, Harriina Räinän ja Britt Al-Busultanin).

 

Muistan, miltä avajaiskeikka tuntui, miltä seuraava keikka tuntui ja sitä seuraava ja sitä sitä seuraava. Esitykset olivat toisistaan aina vähän erilaisia. Muistelen erilaisia katsojia ja jankkaavaa lauluani  “how to work alone” Amoksen tilassa. Muistan, kun eräs katsoja lauloi kanssani dueton, kun rappusille istahti kuuntelijoita. Mietin, missä ne 60 t-paitaa, jotka ostettiin, nyt liikkuvat. Muistan, kun tunsin hämmentävää kaipuuta, kun katsojat tulivat ja menivät ja jäin itse tilaan laulamaan.

 

 

Muistelen tapaamistani koreografi Phoebe Berglundin kanssa ja keskusteluja, joita kävimme liittyen työhöni. Se oli hyvä keskustelu. Puhuimme esityksestä, näyttelystä, opiskelusta Kuvataideakatemiassa, tulevaisuudesta… Kerroin kirjasta, jota kirjoitan yhdessä Rea-Liina Brunoun, Liina Kuittisen, Minna-Kaisa Kallisen ja Sara Kovamäen kanssa. Puhuimme Anne Imhofista ja Tino Sehgalista (nimet, jotka mainitaan usein kuvataiteen kontekstissa). Muistan puhuneeni Jenny Mooresta, Hanne Lippardista ja Maria Hassabista. Keskustelimme myös mummoni neulomista villasukista, jotka makasivat työhuoneeni lattialla muistuttamassa viileistä ajoista. Muistan myös keskustelun Rudolf Labanin notaatioista ja Yoko Onon scoreista sekä erään lauseen, joka meni jotenkin näin: “come to New York.” Mietin, mietin, mietin, taidetta, työtä, rahaa, menestystä, mietin. Muistan Frame tapaamisen.

 

Mietin esityksiä kuvittelun paikkoina. Mietin kuvittelua. Mietin alkuja ja loppuja. Mietin loppuja. Mietin alkuja ja tulevia teoksia. Mietin kieltä ja mietin suuta. Mietin tulevia teoksia. Mietin, mitä Brandon LaBelle tarkoittaa kun hän sanoo, että suu toimii näyttämönä. Mietin, mitä tekisin how to ________ alone -näyttämölle, joka on vielä Levytiellä. Mietin haluisitko ostaa/vuokrata/lainata sen? Mietin suuta näyttämönä ja valkoista pyöreää näyttämöä varastossa.

 

Mietin tulevia esityksiä:

 

vastaan: -äänityö on esillä Mini -ryhmänäyttelyssä Pikkupuoli galleriassa Kolarissa 25.7.- 5.8.2018.

 

Lately, this body has been quite hazy -esitys on yhteistyö Venla Heleniuksen kanssa ja se tapahtuu Exhibition Laboratoryssa Helsingissä 5.8.2018.

 

Mouthing  -esitys on IRMA -kollektiivin yhteistyö Kekäläinen & COn tiloihin Helsinkiin 16.8. & 17.8.2018.

 

OM BEIBI BEIBI JEA (työnimi) -esityksen teen Maarit Mustosen kanssa syyskuussa Forlaget Gestukseen Kööpenhaminaan, Tanskaan.

 

TERVETULOA!

 

Ja kiitän Suomen Kulttuurirahastoa, Uudenmaan rahastoa, apurahan myöntämisestä taiteelliseen työskentelyyn - Kiitos!

 

moimoi,

Anne