Photo: Petri Vesa

Viikon alumni Satu-Kristina Vesa: Nopeatahtista kuorotyötä ja valmistautumista Wagneriin

|
Blogg

Töiden ja opintojen yhteensovittaminen oli oikea ratkaisu Satu-Kristina Vesalle, joka valmistui keväällä 2016 Sibelius-Akatemian oopperakoulutuksesta ja oli töissä lähes koko maisteriopintojensa ajan Kansallisoopperan kuorossa. Ennen opintojaan Sibelius-Akatemiassa Anssi Hirvosen johdolla Satu-Kristina oli valmistunut Lahden Ammattikorkeakoulusta ja opiskellut myös Wienissä Franz Lukasovskyn oppilaana.

- Olin mukana jo ensimmäisenä opiskeluvuonna oopperaluokan produktiossa, joka oli Benjamin Brittenin Ruuvikierre. Seuraavana keväänä, toukokuussa 2011 sain työpaikan oopperan kuorosta, Satu-Kristina muistelee.

Vaikka oopperamaailma oli Satu-Kristinalle opintojen aikana töiden ansiosta jo hyvinkin tuttu, hänen parhaat muistonsa opiskelusta Sibelius-Akatemiassa liittyvät vahvasti käytännön tekemiseen. Hän ehti olla mukana ainoastaan yhdessä oopperaproduktiossa, mutta nostaa sen orkesterikonserttien ohella opintojensa parhaaksi anniksi.

– Ruuvikierteen ohjasi Katariina Lahti. Teatteriohjaajilta saa paljon sellaisia työkaluja, mitä ei välttämättä aina saa oopperaohjaajalta. Rooliin pääsi sisään jopa epämiellyttävällä tavalla, koska ooppera on aiheeltaan niin traaginen ja epämiellyttävä.

Eväitä työelämään

Satu-Kristina sanoo opintoihin kuuluneen yhteistyön kapubändin kanssa olleen työelämän kannalta hyödyllistä, sillä kokemusta orkesterin solistina laulamisesta ei voi koskaan saada liikaa. Hän kiittelee opintojen joustavuutta ja opintosihteeriltä saatuja käytännön neuvoja. Esimerkiksi maakuntaoopperoissa ja Kansallisoopperassa tehdyt roolit sai sisällyttää osaksi opintoja. Soveltaminen oli mahdollista, mutta vaati paljon ajatustyötä ja sovittelua opintojen ja työnteon välillä.  Aikanaan Satu-Kristinasta tuntui harmilliselta, ettei työnteon takia pystynyt hyödyntämään koulutuksen täyttä potentiaalia, mutta toisaalta työkokemus toi myös korvaamatonta oppia ja pitkä opiskeluaika teki kehityskaaren laajemmaksi.

Nopea tempo ja vaikeat teokset vaativat totuttelua ja siihen myöntymistä, ettei aina voi olla ihan täydellinen. “Paniikki on turhaa, biisi kerrallaan, niin kyllä se sitten menee!” –asenne on auttanut teosten esityskuntoon laittamisesta nopeallakin aikataululla. Laulajan opiskelu ei pääty valmistumiseen, ja Satu-Kristina kehittääkin itseään työn ohella jatkuvasti.

– Käyn mestarikursseilla ja laulutunneilla ja teen korrepetiittoreiden kanssa töitä koko ajan. Valmistelen uutta ohjelmistoa, että pysyn hyvässä äänessä. Tekniikka pysyy kunnossa, kun harjoittaa jotain järjestelmällisesti. Suunnitelmissa on myös mahdollisesti solistitöiden hakeminen Saksasta. Olen laulanut Wagneria ja sinnepäin ääni tuntuu menevän, Satu-Kristina kertoo.

Vaikka oopperatyö on vienyt mennessään ja tavoitteet ovat tulevaisuudessa suurissa Wagner-rooleissa, Satu-Kristina pohtii vielä ehkä jatkavansa myös lauluopettajantöitä.

– Opettaminen on eri tavalla antavaa kuin näyttämölläolo. Siinä kokee olevansa toiselle ihmiselle hyödyksi. Hyvä palaute tulee eri kautta kuin esiintyessä.

Kollegat laulajalle tärkeä verkosto ja oppiympäristö

Satu-Kristina iloitsee ilmapiirin laulajien kesken olevan hyvin kollegiaalinen; kaikki kannustavat toisiaan jopa kilpailutilanteessa. Kollegoiden tärkeys korostuu myös luonteeltaan sosiaalisessa kuorotyössä. Satu-Kristina kertoo oppineensa työkavereiltaan paljon esimerkiksi näyttämötyöskentelystä ja siitä, miten olla hyvä kollega toiselle. Jokainen saa olla kuoron sallivassa ilmapiirissä oma itsensä. Työpäivät ovat pitkiä ja porukasta muodostuu niin läheinen, että tietää milloin vaieta ja milloin puhua. Laulajan työelämätaidoista Satu-Kristina nostaa esiin joustavuuden ja oman osaamisen terveen arvostamisen.

– Moni ei usko itseensä tarpeeksi eikä uskalla, mutta pitäisi vaan pyrkiä eteenpäin muita kunnioittaen. On tärkeää löytää ympärilleen ihmisiä, jotka antavat sopivaa palautetta ja jaksavat potkia eteenpäin silloin kun itse ei jaksa ja uskovat siihen mitä teet silloin kun itse ei usko. Niinä hetkinähän sitä kaipaa eniten buustausta. Aina tulee sellaisia tilanteita, että tuntuu ettei jaksa enää yrittää. Silloin tarvitsee kollegoita ja kavereita, jotka jaksavat muistuttaa, minkä takia tätä hommaa tehdään. Se välillä unohtuu itse kultakin.

Tällä hetkellä Sibelius-Akatemiassa opiskelevia Satu-Kristina kannustaa siirtymään rohkeasti työelämään:

– Usko itseesi, kyllä sinusta on siihen! … Ja äkkiä pois sieltä!

 

Teksti: Meeri Pulakka
Kirjoittaja on Sibelius-Akatemian opiskelija ja mukana alumnimentorointiohjelmassa.

Lisätietoja Sibelius-Akatemian alumnitoiminnasta