Viikon alumni Paavali Jumppanen: Musiikin selittämätön voima

|
Blogg

Konserttipianisti Paavali Jumppanen aloitti opintonsa Sibelius-Akatemiassa vuonna 1992 limittäin lukion abivuoden kanssa. Ensimmäiseen opiskeluvuoteen sisältyi lähinnä vain soittotunnit ja jokunen musiikin historian kurssi, sillä ylioppilaskirjoitukset olivat vielä tulossa. Kun kirjoitukset oli hoidettu, siirtymä lukiosta täysipäiväiseen opiskeluun tuntui luontevalta, sillä soittaminen oli ollut pitkään merkittävässä roolissa iltalukiota käyvän nuoren pianistin arkea. Toinen SibA-vuosi oli se varsinainen opiskelijavuosi, jolloin vapaus ja vastuu kasvoivat. Sitä seurasi vuonna 1994 Maj Lind-kilpailun voitto Paavalin ollessa 20-vuotias. Kilpailuvoiton myötä alkoi tiivis konsertointi, mistä johtuen muu opiskelu ja vapaa-aika jäivät SibA:ssa vähemmälle. Ulkomaanopinnot kuitenkin kiinnostivat ja päätös lähteä Baseliin tuli varsin nopeasti.

Suunta kohti Baselia

Baselin musiikkiakatemiassa opiskelu oli ”eurooppalaisen tekemisen ytimessä”. Fokus oli soittamisessa ja musiikissa elettiin intensiivisesti. Työskentely Krystian Zimermanin kanssa oli kaiken kaikkiaan hyvin antoisaa ja mielenkiintoista, vaikkei palaute ollut aina positiivista tai edes rohkaisevaa. Hänen tyylitietoisuus esim. Chopinin ja Brahmsin musiikissa oli hyvin inspiroivaa, kuten oli myös sysäys uuden musiikin pariin. Hänen myötä tarjoutui tilaisuuksia päästä soittamaan Henri Dutilleux’lle ja Pierre Boulezille heidän teoksiaan. Kamarimusiikki- ja urkuopinnot olivat myös merkittävässä roolissa. Sibelius-Akatemiassa erittäin tärkeiksi osoittautuivat mm. yksityisesti suoritetut satsiopin tunnit Lauri Kilpiön ja musiikinhistorian opinnot Veijo Murtomäen johdolla. Molemmista kouluista saadut opit tuntuivat tukevan toisiaan muodostaen laajan kokonaisuuden.

Pedagogi vapaan taiteilijan ohella

Opettaminen on ollut olennainen osa Paavalin työkuvaa jo hyvin nuoresta iästä saakka. Musiikkiopistosijaisuuksia ja yksityisoppilaita oli jo musiikkiopisto-opintojen aikana. Mestarikursseilla hän on ollut aktiivinen opettaja mm. Kuhmon kamarimusiikissa ja Nurmeksen kesäkursseilla. Ensimmäinen ja toistaiseksi ainut opetusvirka oli Espoon Musiikkiopistossa kamarimusiikin vastuuopettajana 2005-2010. Tuona aikana työyhteisössä toimiminen ja organisaation hallintataidot pääsivät kehittymään. Hänen kamarimusiikkityöpaja-henkinen lähestymistapa tuotti paljon hedelmällistä yhteistyötä opiskelijoiden kesken. EMO-kausi huipentui viimeiseen kevätlukukauteen, jolloin järjestettiin useita laajamuotoisia kamarimusiikkikonsertteja. Konserteissa soitettiin kvintettoja ja esiinnyttiin myös suurempien yhtyeiden voimin. Sen ohelle muodostettiin myös pienten oppilaiden kamarimusiikkiyhtyeitä. Paavali koki onnistuneensa tavoitteessaan tuoda musiikkiopistolaisille aidon musiikkifestivaalin tekemisen meininkiä. Myös omien piano-oppilaiden C-tutkintojen ohjaus ja yhteiset onnistumisen tunteet olivat hienoja, palkitsevia kokemuksia.

Uran huippuhetkiä – kovan työn tuloksia

Ensimmäinen kiertue Australiassa, kahdeksas kiertue Australiassa, Maj Lind-voitto…vuosien aikana kertyneitä huippuhetkiä on vaikea laittaa järjestykseen. Paikan vakiinnuttaminen Melbournen ja Bostonin konserttielämässä on ollut arvokas tunne. Erityisen onnistunut levytysprojekti, joka ylittää omat odotukset on hyvin palkitsevaa. Pierre Boulezin toive hänen kolmen pianosonaatin levyttämisestä oli suuri kunnia. Kaikki tämä on kovan työn ja harjoittelun tulosta, mikään ei ole tullut ilmaiseksi.

Paavalin ensimmäinen Beethovenin 32 pianosonaatin konserttisarja Kuopiossa oli muistettava tapaus. Eräs kuulija tuli kiittämään häntä viimeisen konsertin jälkeen ja kertoi, että kyseinen konserttisarja oli antanut hänelle äärettömän paljon voimaa syöpätaisteluunsa. Tällaiset palautteet ovat pysäyttäviä ja aseista riisuvia ja muistuttavat Paavalin mukaan musiikin selittämättömästä voimasta. Esittävän taiteilijan ja pedagogin lisäksi Paavalin työuran kolmas olennainen osapuoli on taiteellinen suunnittelija. Paavali on toiminut useiden festivaalien ja konserttisarjojen järjestäjänä, joista hän nostaa esiin viimeisimmän PianoEspoo-festivaalin 2017.

Taitelijan epävarmuuden haaste

Haasteita vapaan taiteilijan uralla on ollut totuttautuminen konserttielämässä tapahtuvaan kysynnän ja tarjonnan aaltoliikkeeseen. Usein hyvin tiiviitä konserttikausia seuraa astetta hiljaisempi jakso. Ensimmäisellä kerralla tällainen tuntui pelottavalta ja horjutti itsevarmuutta. Ajan myötä tämän ilmiön kanssa on opittu elämään ja itsevarmuus on kasvanut. Nuorempana haastavaksi koettu lehtikritiikki ei myöskään enää kalva pitkään. Asiaan on tottunut ja tavallaan kovettunut: sekä hyvät, että huonot arvostelut unohtuvat nopeammin. Toinen haaste on hakea motivaatio työstä itsestään eli musiikista eikä sen ulkoisista tekijöistä.

Myös taiteellisena johtajana toimimisessa on toisinaan ollut haasteita festivaalin hallinnon kanssa. Yhteisymmärrykseen yleensä pyritään, mutta joskus yhteisen sävelen löytäminen ei yksinkertaisesti onnistu. Joskus hommasta vetäytyminen voi tuntua ainoalta vaihtoehdolta. Lemi-Lappeenranta-festivaali oli tällainen tapaus, jossa Paavali päätti kautensa taiteellisena johtajana kesken. Kaikki haasteet kuitenkin opettavat.

Uusia tiloja taiteelle

Vuorovaikutustaidot, suora ja rehellinen kommunikointi, oma-aloitteisuus ja aktiivisuus. Nämä asiat Paavali nostaa esille tärkeinä elementteinä muusikon työssä. Sosiaalisten taitojen harjaannuttaminen kannattaa aloittaa jo opiskeluaikana. Musiikkimaailma on muuttunut paljon 20 vuodessa hänen opiskeluajoistaan, mutta kulttuurinälkä ja taiteen jano eivät ole sammuneet ihmisissä. Hän kokee, että näihin tarpeisiin vastatakseen opiskelijoiden tulisi yhä oma-aloitteisemmin kehittää uusia toimintatapoja ja -tiloja taiteensa luomiselle, esittämiselle ja jakelulle. Vaikka konsertti-instituutio voi varsin hyvin, uusia erilaisia konserttimuotoja voidaan kehittää toimivien perinteisten formaattien ohelle. Tärkeää on, että se lähtee tämän hetken nuorista ja tulevista muusikoista. Nyt jos koskaan kekseliäisyys ja yritteliäisyys ovat tarpeen ja ennen pitkää myös palkittavissa.

Teksti: Janne Oksanen
Kirjoittaja on Sibelius-Akatemian opiskelija ja mukana alumnimentorointiohjelmassa.

Lisätietoja Sibelius-Akatemian alumnitoiminnasta