Viikon alumni Marjukka Andersson: Aina uutta intoa etsimässä!

|
Blogi

Helsingissä Lauttasaaren seurakunnassa kanttorina työskentelevä Marjukka Andersson menetti sydämensä 15-vuotiaana urkumusiikille kuultuaan äänilevyltä Bachin uljaimpia urkuteoksia. Hän oli soittanut pianoa Käpylän musiikkiopistossa, mutta ajatus ammattimuusikkoudesta ei ollut aikaisemmin edes käynyt mielessä.

Marjukka aloitti opinnot Sibelius-Akatemian kirkkomusiikkiosastolla Helsingissä 1972. Siellä hän opiskeli pääainettaan urkujensoittoa Kari Jussilan johdolla. Hän valmistui diplomiurkuriksi 1980 ja ensikonsertti seurasi seuraavana vuonna Helsingin Tuomiokirkossa. Uraa ajatellen olivat tärkeinä vaikuttajina Oulunkylän silloinen kanttori DU Matti Rindell sekä Pohjoisen Rautatiekadun viidennen kerroksen (urkukerroksen) mainio porukka, joka koostui ajan parhaista urkutaiteilijoista.

– Muistelen lämmöllä vaikkapa prof. Tauno Äikäätä ja prof. Enzio Forsblomia. Opiskeleminen oli vaativaa, mutta myös valtavan inspiroivaa. Monesti istuttiin vielä yön pimeimpinä tunteina kontrapunktin solmuja ratkomassa. Me olimme siinä mielessä vielä hienossa asemassa, että saimme aikaa kypsyä myös muusikkoina oppilaitoksessa. Sen soisin myös tämän päivän opiskelijoille, joilla tuntuu olevan valtavia paineita tuottaa tutkintoja mahdollisimman pian, Marjukka pohtii.

Kansainväliset vaikutteet ovat aina olleet Marjukalle tärkeitä ja avartavia. Hän osallistui aktiivisesti Sibelius-Akatemian urkeseminaareihin ja soitti aktiivioppilaana useilla kansainvälisillä mestarikursseilla. Vuoden  80-81 hän opiskeli North Texas State Universityssä pääasiallisesti urkujensoittoa. Siellä hän myös tutustui vanhan musiikin esityskäytäntöihin aivan uudella, kiehtovalla tavalla. Sibelius-Akatemian muututtua osaksi yliopistoa Marjukka suoritti musiikin maisterin tutkinnon. Laajan kirjallisen työn aiheena oli häntä erityisesti kiinnostanut Jouko Linjaman urkumusiikki.

Kirkkomuusikon uralle on tyypillistä, että päästään kiinni työelämään jo opiskelun ohella kanttorin sijaisuuksien kautta. Marjukan työuraan on mahtunut monenlaisia vaiheita. Hän asui mm. perheineen vuoden Japanissa toimien Japanin suomalaisen koulun musiikinopettajana.

 – Lapset  melkein kiljuivat ilosta päästessään laulamaan ja soittamaan!, hän muistelee.

Marjukka toimi yhdeksän vuotta kanttoreiden valtakunnallisen ammattijärjestön, Suomen Kanttori-urkuriliiton, puheenjohtajana ja on siinä ominaisuudessa ollut paljossa mukana. Tätä aikaa hän kuvaa rikastuttavana aikana, joka antoi mahdollisuuden tutustua ja vaikuttaa virkakunnan asioihin maanlaajuisesti.

- Jos minulle tarjottaisiin mahdollisuus valita urani uudelleen, en vaihtaisi alaa. Antoisinta muusikon työssä on mielestäni mahdollisuus aina oppia uutta ja kiehtovaa!