Photo: Sakari Majantie

Oopperalaulaja Johanna Rusanen-Kartano: Ammatin yllätyksellisyys sopii minulle

|
Blogi

Johanna Rusasen lapsuus Kuopiossa oli musiikintäyteistä. Kanttorin tytär soitti pianoa ja huilua sekä lauloi kamarikuorossa. Ensimmäinen oopperaelämys 7-vuotiaana vaikutti Johannaan niin tunnepitoisesti, että sen jälkeen hänen haaveammattinaan siinsi oopperalaulaja. Laulutunneille pääsyä hän sai kuitenkin odottaa, kunnes 18-vuotiaana hän sai isältään luvan mennä. Sen jälkeen asiat alkoivat tapahtua vauhdilla. Johanna haki opiskelemaan Sibelius-Akatemian kirkkomusiikkilinjalle Kuopion osastoon ja pääsi. Tähtäimessä oli päästä Anita Välkin oppilaaksi Sibelius-Akatemiaan, mutta koska Johanna oli ujo maalaistyttö ja hänellä oli hyvä opettaja, niin hän päätti jäädä Kuopioon vielä joksikin aikaan. Kirkkomusiikkiopintoja oli kulunut alle vuosi, kun urkuopettaja tokaisi Johannalle, että hänen kannattaisi hakea solistiselle osastolle – Johanna nimittäin keskittyi ainoastaan laulamiseen.

– Laulaminen vei täysin minut mukanaan, koska se oli niin motivoivaa ja kaikki muu tuntui pakkopullalta. Arvostan paljon kanttorin työtä, mutta jo silloin huomasin, että se ei sovi minulle, Johanna muistelee.

Johanna haki seuraavana keväänä Helsinkiin Sibelius-Akatemian solistiselle osastolle ja nimenomaan Anita Välkille. Hänet valittiin opiskelijaksi, mutta Välkin oppilaaksi hän ei mahtunut. Hän opiskeli professori Matti Tuloiselan luokalla vuodet 1991–1993, ennen kuin aloitti Anita Välkillä. Ensimmäiset vuodet hän opiskeli tiiviisti. Tärkeitä kursseja olivat näyttämötyön opinnot sekä laulumusiikin studiot ja liedseminaarit, joissa kerääntyi paljon hyödyllistä ohjelmistoa. Erityisen tärkeä anti Sibelius-Akatemiassa oli Johannalle kamarimusiikillinen työskentely huikeiden lied-pianistien kanssa. Vuonna 1995 hän voitti Timo Mustakallio -laulukilpailun, jonka jälkeen tuoreelle kilpailuvoittajalle alkoi sadella työtarjouksia. Nämä vuodet olivat Johannalle todella tärkeitä, kun pääsi vauhdilla kiinni laulajan työhön, ja vuonna 1998 hän pääsi Berliinin Deutsche Operin stipendiaatiksi. Berliinissä hän sai kahden vuoden ajan tehdä pieniä sekä keskisuuria rooleja ja keskittyä laulamiseen.

– Sain liput jokaiseen Deutsche Operin esitykseen ja näin noin 80 oopperaesitystä. Opin todella paljon myös sitä kautta. Tällaista mahdollisuutta ei moni instituutio pysty antamaan.

Berliinissä Johanna sai opiskella rauhassa myös Alban Bergin Wozzeckin Marien roolin, jonka hän teki Suomen Kansallisoopperassa pian Berliinistä palaamisensa jälkeen. Sen jälkeen oli monenlaisia vuosia: oli myös laulukriisi, kun ääni muuttui dramaattisemmaksi mutta laulutekniikka ei pysynyt äänen perässä. Silloin Johanna aloitti Irina Gavrilovicin oppilaana, jonka kanssa he alkoivat kärsivällisesti rakentaa instrumenttia. Hän sai kallisarvoista palautetta myös Placido Domingolta käydessään laulukilpailuissa Los Angelesissa.

– Placido sanoi minulle suoraan, että olen erikoisääni ja ääneni tulee olemaan parhaimmillaan vasta reilun kymmenen vuoden kuluttua. Hän lähetti minut kotiin kasvamaan. Siihen oli pakko uskoa.

Seuraavat kymmenen vuotta olivat täynnä kovaa työtä ja kypsymistä tuleviin dramaattisiin rooleihin. Johanna elätti itsensä konsertoimalla ja hän teki myös joitakin rooleja, muun muassa Ratsumiehen Annan Savonlinnan Oopperajuhlilla. Myös niihin vuosiin mahtui tärkeitä etappeja.

Opinnot Sibelius-Akatemiassa olivat jääneet viimeistelemättä vuoteen 2008 asti, jolloin Johannan täytyi tehdä loppuun opintonsa, jotka uhkasivat vanhentua. Hän ahersi nopeasti viimeiset teorian kurssit ollessaan viimeisillään raskaana ja valmistui musiikin maisteriksi.

Kärsivällisyys palkittiin lopulta ja Johanna on tehnyt useita dramaattisen sopraanon unelmarooleja.

– Tosca oli jo lapsesta saakka unelmaroolini. Siinä on kaikki – herkkyydestä dramatiikkaan ja itsemurhaan. Ja nyt kun olen tehnyt sen roolin, niin olen edelleen sitä mieltä, että Tosca on diivuuden huippu.

Johanna toteaa kuitenkin, että Isolden tekemisestä hän nautti vielä enemmän ja vertaa kokemusta maratoonarin ihmeelliseen euforiaan.

Johanna kertoo olevansa täysin luotu epävarmaan freelancelaulajan elämään.

– Minulle sopivat yllätyksellisyys ja vaihtelevat suhdanteet. Jokainen päivä on minulle uusi suuri seikkailu.

Vastapainoa suuriin rooleihin tuovat luonto ja perhe. Johanna nauttii maalla asumisesta, jotta saa välillä etäisyyttä myös musiikista.

Johanna Rusanen kannustaa nuoria laulajia tarttumaan rohkeasti töihin sekä oppimaan myös kantapään ja kokemuksen kautta. Käytännön työ on paras opettaja.

Teksti: Maiju Vaahtoluoto