Laulamisen pitkä ketju - Udmurtiassa ja Mordvassa otetaan vieraat vastaan laulaen

|
Blogg

Värikkäät puvut ja äänet olivat vastassa kulttuuritalon portailla, kun pikkubussillinen tutkijoita ja taiteilijoita Sibelius-Akatemiasta sekä Udmurtian ja Mordvan valtionyliopistoista saapui kylään. Kohtasimme vahvan laulun ja elävän perinteen.

"Ehkä täällä otetaan vieraita vastaan tällä samalla kaavalla aina", laulaja Maari Kallberg kertoo miettineensä. "Meille sanottiin: 'juo, juo!' ja tarjottiin paikallista pontikkaa. Onkohan täällä vieraillut niin paljon suomalaisia, että osataan suomeksi kehottaa juomaan…" Asia ei kuitenkaan ollut sillä tavalla yksinkertainen. Kehotus oli udmurtin kieltä ja ymmärsimme sen kuin se olisi ollut suomea. "Olimme tuossa kylässä ensimmäiset suomalaisvieraat kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen", Maari kertoo.

Sibelius-Akatemian ja Runolaulu-Akatemian ryhmä oli matkalla toukokuussa 2017 tutustuakseen perinteeseen kylissä, mutta myös yliopistojen kansanmusiikin koulutuksen yhteistyön sekä tutkija-, opettaja- ja opiskelijavaihdon edistämiseksi.

Kylän kulttuuritalon pöydässä oli lukuisia piirakoita, leipää, hapankaalia ja -kurkkuja sekä muita herkkuja odottamassa vieraita. "Millaista pontikkaa teillä keitetään?", kysyi yli 80-vuotias udmurttinainen. Vastasimme, ettei meillä saa keittää omaa pontikkaa. "Eihän meilläkään saa! – Mutta minkälaista siis teette itse?"

Pöydän ääressä tunnelma oli välitön. Vieraiden saapuminen kylään oli juhla. "Heillä oli voimakas halu ja ylpeys esittää omaa perinnettään ja olivat kiinnostuneita meidänkin lauluistamme", Maari kertoo. "Vastaanotto on perinne – se ei ole matkailutuote. Jos haluaa päästä syvemmälle ja tutustua ihmisiin, vaikkapa jonkun tietyn ihmisen laulurepertuaariin ja henkilöhistoriaan, niin paikalla pitää viettää monta päivää ja käydä useamman kerran."

Omassa taiteellisessa työssään Maari käyttää usein arkistoaineistoa. "Kokemus keruutyöstä ja -paikoista ovat olennaisia. Aineistoa pitää muuten jotenkin liian ’pyhänä’. Kokemus kentällä auttaa tulkitsemaan ja ymmärtämään paremmin sitä", Maari pohtii. Toukokuun matkalla käytiin neljässä kylässä Udmurtiassa ja Mordvassa. Lauluja kuultiin kolmella kielellä: udmurtiksi, ersäksi ja mokšaksi. Kaksi jälkimmäistä ovat mordvalaisten kieliä.

Pekka Huttu-Hiltunen, joka työskentelee tutkijana Runolaulu-Akatemiassa, haastatteli kylien laulajia. "Minua kiinnostavat runolaulun juuret", Pekka kertoo. "Kielen ja laulun rakenteelliset säännöstöt ovat sidoksissa toisiinsa. Laulaminen ylläpitää kielen rakenteita ja vaikuttaa mm. siihen, minkälainen laulumitasta tulee. Itämerensuomalaista kieltä on edeltänyt volgalainen tai permiläinen kantakieli. On oletettavaa, että lauluperinteessä täällä voisi olla merkkejä yhteisestä kantakielestämme." Pekan tutkimuksen kannalta udmurttien ja mordvalaisten perinne on kuitenkin taustatietoa, sillä aiheena on itämerensuomalainen runolaulu.

"Kenttätyö on vain yksi monista elementeistä tutkimuskokonaisuudessani. Luotan siihen, että tutkijat ovat 150 vuoden aikana selvittäneet perusasioita riittävästi", Pekka toteaa. Aineistoa ja tutkimuksia suomalais-ugrilaisista kielistä on paljon. 1800- ja 1900-luvun vaihteen lukuisia kenttämatkoja suomalais-ugrilaiselle kielialueelle on luonnehdittu yhdeksi suurimmista Suomessa koskaan humanistisella alalla toteutetuista hankkeista.

Ilmaisun sisäinen pakko

"Olimme oikeastaan jo lähdössä kylän kulttuuritalosta, kun Kristiina Ilmonen alkoi soittaa huilua. Kuin fakiirin soitosta vanhimmat naiset nousivat penkistä, unohtivat keppinsä ja alkoivat tanssia", kansanmusiikintutkija ja laulaja Anneli Kont huudahtaa. "Etsimme usein keinoja vaikuttaa yleisöön enemmän ja enemmän. Mutta tällaisessa tilanteessa havaitsee soittimen ja ihmisäänen voiman." Lopulta olimme kaikki tanssimassa ja laulamassa kulttuuritalon eteisaulassa. "Se oli juuri niin kuin joskus sanotaan, että soitin pistää tanssimaan aivan pakonomaisesti", Anneli naurahtaa.

"Kun Viljandissa, Virossa alkoi kansanmusiikkikoulutus vuonna 1990, olin tekemässä ensimmäistä opetusohjelmaa. Siihen tuli mukaan suomalais-ugrilaisten kansojen musiikki. Ja kun sitä sinne ehdotin, niin piti minun alkaa sitä opettamaankin – tuli luettua aika paljon!", Anneli Kont kertoo. Kielten tutkimuksesta löytyy paljon luettavaa, mutta musiikin suhteen tilanne on toinen. "Musiikin tutkimuksia on edelleenkin aika vähän, mutta musiikista voi lukea kielen- ja runoudentutkimuksista rivien välistä", Anneli Kont kertoo.

Annelin mielestä eri kulttuureihin tutustumisella on tärkeä merkitys taitelijan koulutuksessa. "Taiteilijan olisi hyvä altistaa itsensä toiseuteen, jotta saisi uusia taitoja – ei vain teknisesti vaan myös ajattelun tasolla. Mielestäni sitä on hyvä hakea sieltä, missä on jotain yhteistäkin – vaikkapa kielisukulaisuuden kautta." Annelin sanoo, että pienten suomalais-ugrilaisten kansojen itsetunnon ja kulttuurin kehittymisen kannalta on tärkeää, että suomalaiset ovat kiinnostuneita yhteistyöstä.

Sibelius-Akatemian ja Runolaulu-Akatemian ryhmä vieraili Udmurtian ja Mordvan valtion yliopistoissa. Maari Kallberg piti yhdessä Anna-Kaisa Liedeksen kanssa runolaulutyöpajan Mordvan valtionyliopiston kansanmusiikin opiskelijoille. "Omasta opiskeluhistoriastani vierailijoiden luennot ja työpajat nousevat merkittäviksi kokemuksiksi. Ne ovat muovanneet omaa ajatteluani ja kiinnostuksen kohteitani. On tärkeää, että alan kansainvälinen yhteisö tuntee toisensa henkilötasolla. Ei olla pelkän kirjatiedon varassa", Maari Kallberg pohtii.

"Haluamme olla kansanmusiikin museo!", eräs Udmurtian yliopiston kansanmusiikin opettaja aloitti puheenvuoronsa seminaarissa. Kylien elävä perinne tuolla alueella näkyy vahvasti yliopistossa. Kylistä tullaan opiskelemaan ja niihin mennään tutkimaan, kokemaan ja hakemaan perinnettä.

Myös Suomessa yliopisto on yksi perinteen siirtäjistä. Suomalaiselle kansanmusiikin opiskelijalle kenttämatka suomalais-ugrilaisen alueen kyliin voi perinteen lisäksi avata muutakin. "Yhteiskunnan kaupungistuessa, teollistuessa ja muuttuessa tietoyhteiskunnaksi musiikin rooli muuttuu. Muusikosta tulee esittäjä ja muista kuulijoita – yleisöä", Sibelius-Akatemian kansanmusiikin professori Kristiina Ilmonen pohtii.

"Muusikko ja opiskelija kohtaa näissä kylissä yhdeksänkymppiset babuškat. Elämyksellisyys tässä oppimisympäristössä voi tuottaa sellaisen kokemuksen, mitä ei Suomessa ja akateemisista opinnoista muuten saa. Käsitys muusikon roolista ja mahdollisuuksista yhteisössä saattaa muuttua aivan kokonaan", Kristiina Ilmonen sanoo. Hän kertoo kokeneensa samalla tavalla koskettavia hetkiä vaikkapa Afrikassa. "Mielestäni Sibelius-Akatemiassa on kuitenkin hyvä suunnata katsetta myös lähialueille ja suomalais-ugrilaisten kansojen suuntaan", hän sanoo painokkaasti.

Kristiina Ilmonen esitteli matkan seminaareissa kansanmusiikin koulutusta. "Pääaiheenani oli kansanmusiikin pedagogiikka, jota olemme kehittäneet Sibelius-Akatemiassa 80-luvun alusta asti. Oli kiinnostavaa kuulla kouluttajien, tutkijoiden ja muusikoiden näkemyksistä kansanmusiikin pedagogiikkaan liittyvistä teemoista", Kristiina kertoo.

Udmurtian yliopisto on mukana suomalais-ugrialaisten yliopistojen yhteistyöverkostossa. Suomesta on mukana muutama tiedeyliopisto, vahvimpana alueena on kielentutkimus. "Kielen säilyttäminen musiikin ja laulun kautta olisi mielenkiintoinen kehittämisen kohde taide- ja tiedeyliopistojen välillä", Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmän johtaja, laulaja Anna-Kaisa Liedes sanoo.

"Tämä musiikki tulee paljon lähemmäksi, kun saa matkoilla tutustua myös niihin ihmisiin, jotka ovat tehneet elämäntyönään perinteen tutkimusta", Anna-Kaisa sanoo. Kokemusten myötä käsitys kansanmusiikin ja perinteen merkityksestä laajenee. "Kansanlaulusta saatetaan toivoa erikoismausteita omaan lauluilmaisuun. Sitten ajatellaan ehkä, että hallitsen jonkin perinteisen laulutyylin, kun osaan tietyn tyyliin liittyvän teknisen kikan", Anna-Kaisa pohtii. Hänestä on tärkeää ymmärtää perinne laajana kokonaisuutena – ei vain mausteena.

Anna-Kaisa Liedes kertoo oman taiteellisen työnsä laulajana menevän usein kokeelliselle alueelle. "Tekemisen sydän on kuitenkin sama kuin näiden kylien naisten palossa laulaa. He kantavat sisällään vuosisatojen ja tuhansien laulun ketjua. Siihen liittyy koko ihmisen elämän merkitys…", Anna-Kaisa pohtii. "Ehkäpä heidän laulunsa sen vuoksi puhuttelee."

Teksti ja kuva: Timo Väänänen

Matkaseurue:

  • Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmän professori Kristiina Ilmonen
  • Musiikin tohtori, kansanmusiikin aineryhmän johtaja Anna-Kaisa Liedes
  • Musiikin tohtori Pekka Huttu-Hiltunen
  • Musiikin tohtori Maari Kallberg
  • Musiikin maisteri Anneli Kont
  • Musiikin tohtori Timo Väänänen