Pelkäätkö erilaisuutta? – Kokeile hyväksymistä

|
Blogi

Minä pelkään, että poikani tulee kiusatuksi koulussa, jos hän pukeutuu vaaleanpunaiseen prinsessapaitaan. Tai oikeastaan en pelkää, koska tiedän sen aikaansaavan kiusaamista. Minulle itselleni on aivan sama, mitä hänellä on päällään. Oma lempivärini on aina ollut sininen, ja minua luultiin pojaksi vielä seitsemännellä luokalla, koska hiukseni olivat niin lyhyet.

Opitut mallit ja jaottelut ’tyttöjen’ ja ’poikien’ leluihin ja väreihin luovat joillekin turvallisuutta. Kun perinteitä ja rajoja rikotaan, kun kohdataan ihmisiä tai uusia tilanteita, jossa toiminta tai olemisen tapa on erilaista, syntyy säröjä ja turvattomuutta – erilaisuus koetaan uhkana, haasteena omille asenteille ja arvoille.

Kohtaamme erilaisuutta päivittäin, jopa hetkittäin – luennolla, kaupassa, median kautta, koulussa. Sitä ei voi välttää. Sen sijaan, että käskisin poikaa laittamaan sinisen paidan, on minusta koulujen, kulttuurin ja yhteiskunnan sallittava ja tuettava erilaisuutta. On pidettävä erilaisuutta lähtökohtana.

Mitä sitten tarvitaan, jotta toisen asenteet ja opitut mallit eivät estäisi lastani, tai ketään muutakaan, pukeutumasta ja olemasta niin kuin hän itse kokee olevansa? Jotta ei tarvitsisi jännittää erilaisuutta tai erilaisena esiin tulemista? Miten voidaan luoda turvallinen tila erilaisuuden kohtaamiselle?

Olin mukana kehittämässä taideinterventiota sosiaalisia tilanteita ja esiintymistä jännittäville yliopisto-opiskelijoille. Monet osallistujista hakivat apua, koska jännittivät luennolle menemistä, tai ohjaajan kohtaamista. Jännittäessä vuorovaikutuksen merkitys ylikorostuu, virheiden tekemistä ja erilaiseksi leimautumista pelätään.

Ohjasin 14 opiskelijan kuorolaulukurssiryhmää yhdessä ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) psykologin ja fysioterapeutin kanssa puolen vuoden ajan. Leikinomaisten harjoitusten, improvisaation, laulamisen ja keskustelujen kautta harjoiteltiin vuorovaikutusta, kaverin tukemista sekä hyväksyvää läsnäoloa ja suhtautumista virheisiin. Oman lisänsä toi vapaasta improvisaatiosta sovellettu sallivuus kaikenlaisille äänille ja tekemisen tavoille, uskaliaasti, totutusta erilaisesti.

Tarkastelen taideinterventioon osallistuneiden kokemuksia tutkimusryhmässä osana ArtsEqual-hanketta ja väitöstyötäni. Tutkimusprosessin aikana olen alkanut pohtia, mitä projektista ja tutkimusryhmässä tuotetuista tuloksista voisi ymmärtää laajemmin, kulttuurin, yhteisöjen ja yhteiskunnan kannalta.

Tutkimushaastatteluissa osallistujat kertoivat voineensa ylittää omat rajansa ja tehdä ”mokia” hyväksyvässä, sallivassa ympäristössä – toisin kuin yliopistolla. Joillekin syntyi elämän ensimmäinen positiivinen kokemus ryhmästä. Voi siis väittää, että hyväksyvällä vuorovaikutuksella on mahdollista luoda turvallinen, virheet salliva ympäristö, jossa jännitys vähenee ja yhteenkuuluvuudentunne lisääntyy – erilaisuuden kohtaaminen mahdollistuu.

Yhteiskunnassa ja elämässämme voimme vaikuttaa ensisijaisesti omiin valintoihimme, asenteisiimme ja käytökseemme muita kohtaan. Meillä kaikilla on myös erilaiset rajat ja edellytykset vuorovaikutukseen. Meillä on mahdollisuus luoda toisillemme turvallinen olo ja tila, joka mahdollistaa erilaisuuden. Voimme yksi kohtaaminen kerrallaan alkaa toteuttaa hyväksymisen mallia, jossa emme tyrmää, vaan annamme erilaisuuden olla lähtökohtana.

Ensi kerralla, kun törmäämme poikaan, joka on pukeutunut prinsessapaitaan tai hiljaisuuteen vetäytyvään työkaveriin, sen sijaan että arvostelemme, tai käännämme katseemme ja ohitamme, voimme yrittää kohdata ja olla läsnä. Voimme olla hyväksyviä ja tukevia myös hiljaisuudessa, ehkä jopa hymyillä. Eikä se maksa mitään.

Eeva Siljamäki (1976) on Musiikin maisteri, pedagogi ja äänityöläinen. Hän valmistelee improvisaatioon sekä taiteen soveltavaan käyttöön keskittyvää väitöstyötään Taideyliopiston Sibelius-Akatemian koordinoimassa ja Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston Tasa-arvoinen yhteiskunta -ohjelmasta rahoitetussa ArtsEqual-hankkeessa (hankenumero 293199).

Lisätietoja:

https://eevasiljamaki.wordpress.com/tietoja/  

www.artsequal.fi

Tutkimusartikkeli Jansson, Satu-Mari, Westerlund, Heidi & Siljamäki, Eeva. 2016. Taide sosiaalisena oppimismuotona – opiskelijoiden kokemuksia jännittämisestä. Aikuiskasvatus, 36(1), 37-49.

Lisätietoa Kuorolaulu kouraan –projektista Yle:n uutisten sivuilta

Eeva Siljamäen blogikirjoitus: ”Tänään en pelkää enää niin kovasti, että he menevät rikki” – Ammattietiikkaa taiteen, pedagogiikan ja hyvinvoinnin rajapinnalla